maanantai 4. helmikuuta 2019

Blogin päätös

Niin kuin voi huomata, blogin päivitys on valitettavasti viime aikoina vähän jäänyt. Ensin oli töissä kiirettä (käytännössä jouduin pari kuukautta tekemään kahden ihmisen työt), sen jälkeen tulin kipeäksi, ja sitten olinkin kaksi viikkoa Thaimaassa. Yksinkertaisesti aikaa, jaksamista ja inspiraatiota blogille ei ole ollut.

Olen tiedostanut jo vuosia, että vaikka normaali elämäni suht kiireistä onkin, kroppani ja erityisesti pääkoppani ovat herkkiä kovalle stressille. Viimeistään nyt tuolla etelänreissulla tajusin, miten stressaavaa elämää olinkaan viime kuukaudet elänyt. Olin käytännössä ihan poikki.

Päätin siis nyt tällä erää tiputtaa suosiolla elämästäni jotain pois ja lopettaa blogin pitämisen toistaiseksi. Vaikka pelkkä harrastushan tämä on aina ollutkin, tunnollisena ihmisenä sitä aina jotenkin potee huonoa omatuntoa jos ei syystä tai toisesta jaksa postailla uutta säännöllisesti. Neljä vuotta tässä muuten vierähti, ja nopeasti! Myönnän, että vaikka blogi onkin jäänyt viime aikoina muiden kiireiden varjoon, olo on hieman haikea. Tietyllä tapaahan se kuitenkin on ollut osa elämää.

Tulen kuitenkin jatkamaan mm. sisustus- ja ruokakuvien postailua Instagramiin (emmi.anniina), joten tervetuloa vaan seurailemaan sinne! Bloggaamistakin toki saatan jatkaa vielä jonain päivänä, mutta jos jatkan, todennäköisesti hieman laajemmalla aiheella. Ainakin kokonaisvaltainen hyvinvointi kiinnostaa itseäni tällä hetkellä paljon...

Haluaisin siis kiittää kaikkia tekstejäni lukeneita, ja täällä ja somessa kommentoineita kuluneilta vuosilta. Kaikki kommentit ovat kyllä piristäneet päivää. :)

Hyvää viikon jatkoa kaikille!

tiistai 4. joulukuuta 2018

Havukranssi ja muita itse tehtyjä havukoristeita

Havut ovat kyllä ehdottomaksi viherkasvien jälkeen mun suosikkiluonnonmateriaaleja. Havut ovat ilmaisia, ja niillä on helppo saada jouluista tunnelmaa kotiin. Jo viime talvena kun muutin tänne, teki jostain syystä hirveästi mieli koristaa olohuoneen ja makkarin välinen ovi jouluksi jollain havukranssilla tai -köynnöksellä. Nyt otin itseni niskasta kiinni ja väkersin kranssin itse ostamisen sijaan. Kranssin askartelu oli hauskaa, ja olen itse asiassa ihan ylpeä itsestäni, koska harvemmin nykyään mitään tulee itse väkerrettyä.




Kranssi oli yllättävän helppo tehdä. Havuni sain iskältä, joka kävi jo mökillä tekemässä perinteisen kuusenhakureissun. Kärkkäisen tavaratalo on itselläni jo jonkin aikaa ollut boikotissa, mutta päädyin kuitenkin sinne ostamaan kranssipohjaa koska muistin että siellä on hyvä askartelutarvikeosasto. 30cm halkaisijaltaan oleva styroxpohja maksoi muistaakseni 2,50e ja havujen kiinnitykseen ostin paketin ohutta rautalankaa. Lisäksi tarvitsi vain oksasakset.












Katsoin netistä etukäteen hieman ohjeita ja niiden perusteella lähdin tekemään. Leikkasin havuista n.15cm oksia, niputin yhteen ja lähdin sitomaan rautalangalla pohjan ympäri myötäpäivään. Tajusin loppuvaiheessa, että nipuista olisi voinut tehdä paljon isompiakin, sillä jouduin tekemään käytännössä toisenkin kierroksen saadakseni pohjan piiloon. Viimeistelin kranssin pujottamalla sisä- ja ulkoreunaan ohuita oksia rautalangan väleihin viimeistenkin styroxosien piilottamiseksi. Takapuolen jätin kuitenkin suosiolla paljaaksi ripustamisen helpottamiseksi, ja ovea vastenhan kranssi on kuitenkin. Viimeiseksi kieputin hopeanväristä kuusen köynnöstä ympärille piilottaakseni rautalangat. 

Ripustamiseen kokeilin ensin kaksipuoleista teippiä, mutta se ei kestänyt. Niimpä jouduin naulaamaan ripustusnaulan oveen. Suihkuttelen vedellä kranssia päivittäin ja se on kyllä säilynyt aika hyvin varisematta nyt reilun viikon. 

Havuja voi käyttää muuhunkin koristeluun. Joskus aiemmin syksyllä ostin heräteostoksena Citymarketista metallikehikon seinälle, johon oli tarkoitus kiinnittää valokuvia. En saanut aikaiseksi tilata kuvia, joten kiinnitin kehikkoon sen sijaan muutaman havunoksan ja pari pientä sydänkoristetta. Sainpahan makuuhuoneeseenkin vähän jouluista tunnelmaa.






Meillä oli viikonloppuna tyttöjen kanssa pikkujoulut, ja tein myös yksinkertaisen pöytäkoristeen pätkimällä havuja kaapista löytyneeseen peltiruukkuun.



Vuosi sitten taas laitoin havuja maljakkoon aidon kuusen sijaan, Postauksen voit katsoa täältä. 

Tässä muutama oma havukoristeeni. Olisi hauska nähdä muidenkin ideoita! :)


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Roosaa väriä olohuoneeseen talveksi

Tajusin, että olen tainnut vaihtaa aika lailla joka vuosi olohuoneeseen kausittain uudet tekstiilit. Olen aika vaihtelunhaluinen sisustaja. Mutta tekstiileillä on niin helppo (ja usein edullista) vaihtaa ilmettä, ja ainakin itse myönnän olevani mainonnan helppo uhri, kun joulu- ja kesäsesongin sisustusjutut tulevat myyntiin.

Tänä talvena vaihtoon ei mennyt ainoastaan tyynynpäälliset, vaan myös taulu. Olin noin kuusi vuotta katsellut seinällä isoa Ikean Audrey Hepburn-taulua, joka nyt sai väistyä kahden julisteen tieltä. Vietin pitkään selaillen Desenion valtavaa valikoimaa yrittäen päättää mitä tilaisin, ja päädyin mustavalkoiseen pantterijulisteeseen, ja roosansävyiseen kukkagrafiikkaan. Taisi olla muuten ensimmäinen kerta kun Deseniosta tilasin. Mustat kehykset ovat Ikeasta.






Roosasta väristä innostuneena päätin, että tänä vuonna olohuoneessani ei talvella olekaan kylmän valkeasävyistä. Vaikka Pentikin myymälässä usein pyörähdänkin, hyvin harvoin sieltä jostain syystä mitään ostan. Nyt kuitenkin bongasin sieltä ihanat graafiset Pastelli-tyynynpäälliset, jotka on niin mun näköiset! Sopivasti H&M Homesta löytyi lisäksi edullisesti täsmälleen samaa Pastellin roosaa sävyä toistavat puuvillatyynynpäälliset.






Olen aiemmin tainnut mainita, että haluaisin oppia käyttämään enemmän värejä sisustuksessa. Vaikkei tämä nyt mitään väri-iloittelua varsinaisesti olekaan, olen ihan ylpeä itsestäni, etten sortunut taas perinteiseen musta-valko-harmaaseen talveksi. :)







tiistai 30. lokakuuta 2018

Parveke talvikuntoon

Niin se talvi vaan alkaa tulemaan. Takapihan puusta varisivat lehdet alle viikossa, mutta ihme kyllä parvekkeellani kesäkukat kukkivat edelleen pikkupakkasista huolimatta. Ilmeisesti kylmyys ei vielä pääse lasituksista täysin läpi. Ajattelin kuitenkin, että ehkä nyt on aika vaihtaa parvekkeellekin vähän talvisempi asu.



Siirsin pallokoristevalot sisälle makuuhuoneeseen ja ostin uudet, ihan yksinkertaiset perus pattereilla toimivat ledivalot parvekkeelle. Kukkatelineeseen taas vaihdoin kesäkukkien tilalle kauniita callunoita.


Pieniä muutoksia, mutta tulipa heti jotenkin jouluinen olo. En ole mikään jouluhullu, mutta on tää marraskuu kyllä sen verran synkkää aikaa, että pakko alkaa jo vähän fiilistelemään. Eilen keitin talven ensimmäisen riisipuuron. Tässä kuussa on rahaa palanut vähän enemmän kuin normaalisti, niin alun perin oli vaan keksittävä joku hyvä ja halpa ruoka, mutta siitähän se ajatus sitten lähti. Ja hyvää oli, pitkästä aikaa syötynä! :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Musta retro-tv-tuoli

Kotiini on tullut uusi huonekalu, nimittäin tämä musta nahkainen tv-tuoli. Itse asiassa siihen liittyy enemmän tunnearvoa kuin mihinkään muuhun huonekaluuni, joten on pakko kertoa tarina tuolin takaa.


En ole koskaan ollut päiväkodissa, vaan vietin suurimman osan lapsuudesta ukilla ja mummilla päivähoidossa. Keskellä olohuonetta oli tämä musta nahkainen tv-tuoli, josta muistan ukin katsoneen mm. Kauniita ja rohkeita. Meillä oli usein tapana ukin kanssa istua yhdessä tuossa tuolissa, minä siis ukin sylissä ja pitää eräänlaisia "oppitunteja". Välillä opeteltiin eläimiä luontokirjoista, välillä englannin alkeita äidin vanhoista koulukirjoista ja koska ukki oli kiinnostunut mm. tähtitieteestä, osasin planeetatkin ulkoa Merkuriuksesta Plutoon ennen kouluun menoa.


Joskus teini-iässä kun aloin innostua sisustamisesta, päätin että jos ukki ja mummi joskus tuolista luopuvat, otan sen itselleni. Tarkoitus oli että joskus isona omistaisin ihan oman leffahuoneen mihin tuolin sijoittaisin, mutta se päätyikin minulle jo nyt, kun äiti yllättäen kesällä kertoi mummin luopuvan tuolista. Onneksi on tilava olohuone! Tuoli matkasi Pohjois-Karjalasta pikavauhtia Lahteen.


Tv-tuoli on siis, aitoa retroa, mummin muistikuvien mukaan 60-luvun lopulta, todennäköisesti Lahden Askosta. Ei voi taas kuin ihmetellä, miten laadukkaita vanhat huonekalut ovat. Tuoli on kovasta käytöstä huolimatta erittäin hyvässä kunnossa, eikä sen ikää välttämättä uskoisi.




Jotenkin jännästi noita ukin ja mummin huonekaluja on vaan tänne olohuoneeseeni vuosien saatossa kertynyt. Ukkia ei enää ole, mutta onneksi ehdin pelastaa tv-tuolin. Tykkään yhdistellä vanhaa ja uutta, ja ei se nyt mielestäni mitenkään hassummalta täällä näytä. Toivon vain, että nahka kestää kissankynnet paremmin kuin sohva...

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Bloggaamisesta

Olen kirjoittanut blogia nyt noin 3,5 vuotta. Välillä aktiivisemmin ja välillä vähemmän aktiivisemmin. Joka tapauksessa aika on kulunut ihan supernopeasti.

Aluksi mietin pitkään uskallanko edes alkaa pitämään blogia. Mitä jos kukaan ei lue tai kommentoi, ja höpisenkin vain itsekseni? Nyt tuo pelko tuntuu huvittavalta. Blogini ei ole Suomen suosituimpien joukossa ja tuskin tulee koskaan yltämään lähellekään. Kommenttejakaan ei tule kaikkiin postauksiin, mutta miksi tarvitsisikaan? Tiedän, että kaikille teksteille on tähän mennessä riittänyt lukijoita muitakin kuin minä, ja iloitsen jo yksikin saa postauksistani inspiraatiota tai muuten vain voi samaistua juttuihini. Itse asiassa heräsin tässä kesällä pitkästä aikaa tarkastelemaan suosituimpia tekstejäni. Ykkösenä on tainnut kaiken aikaa olla "Operaatio hyllypaperien vaihto", yksi ensimmäisistäni. Pakko myöntää että yllätyin aika suuresti, kun näin kävijämäärän joka on huimasti isompi kuin keskimäärin teksteissäni. Kiva, jos se on kiinnostanut!

Ja kommenteista puheen ollen: pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Jos en niin heti tee, se johtuu siitä ettei Blogger jostain syystä valitettavasti enää ilmoita Gmailiin uudesta kommentista niin kuin pitäisi, ja huomaan tämän pahimmillaan vasta viikkojen päästä. Näin on pari kertaa käynyt ja kyllä, on nolottanut. En tiedä mikä on ongelmana, koska asetusten pitäisi olla ok. (Jos joku tietää, kertokaa jooko!) Yritän siis nykyään käydä aktiivisesti Bloggerissa tarkistamassa mahdolliset kommentit... Haluankin tässä samalla kiittää jokaisesta saadusta kommentista ja palautteesta, niin blogissa kuin somessakin. Kyllä ne päivää piristävät!

Jos joku siellä mahdollisesti nyt pohtii blogin aloittamista ja samoja asioita kuin minä aikoinaan, sanoisin: tee se. Älä jää miettimään turhaan, että mitä jos lukijoita ei tulekaan. Internet on nimittäin hieno keksintö: jos sinulla on sanoma sanottavana joka kiinnostaa itseäsi, se takuulla tavoittaa edes jonkun muunkin kiinnostuneen. Ja  vaikkei blogisi niin montaa lukijaa jostain syystä saisikaan kuin haaveilet, on yksi alusta loppuun lukenut aina parempi kuin kymmenen pikaista kävijää.

Itsekin olen tässä pohdiskellut taas blogiasioita. Olen ollut jo pidempään kiinnostunut sisustamisen lisäksi myös hyvinvoinnista - sekä henkisestä että fyysisestä. Mun tekisi kovasti mieli aloittaa hieman henkilökohtaisempi blogi tästäkin aihepiiristä, mutta en ole vielä varma. Toistaiseksi olen blogissa esitellyt vain kotiani ja tarkoituksella jättänyt henkilökohtaisemmat asiat hieman taka-alalle. Kuitenkin Instagramissa pääsee elämääni seuraamaan halutessaan tarkemmin. Uskaltaisinko siis blogissa avata elämääni ja ajatuksiani vielä syvällisemminkin? Paljastaisinko itsestäni liikaakin? Tätä olen viime aikoina mietiskellyt ja ehkä jonain päivänä päätöksen sitten teen.

Mutta seuraavalle kerralle lupaan kuitenkin taas ihan sisustusjuttuja, koska kotiini on tullut uusi huonekalu, josta haluan päästä tarinan kertomaan. Siihen asti siis! :)