Sivut

maanantai 21. joulukuuta 2015

Jouluviikko - vihdoinkin!

Jouluviikko vihdoinkin! Enää yksi työpäivä ja sitten huima viiden päivän vapaa töistä. Iskä toi viikko sitten mökiltä pienen kuusen kotiini. En ole koskaan omiin kuusiini valoja laittanut, vaan antanut kuusen oman kauneuden näkyä läpi. Muutamat koristeet riittää. Sen sijaan meillä kotona joulukuusi onkin sitten oikea sillisalaatti koristeiden suhteen. Meinasin ensin ostaa tänä vuonna tekokuusen, onhan aidossa kuusessa hommaa kastelemisen ja neulasten imuroimisen kanssa, mutta kyllä siitä kiva tuoksu tulee kuitenkin kotiin. Ja pakko myöntää että onhan aitoa paljon kivempi katsella!




Olin lauantaina viimeisiä pikkujouluja viettämässä kaverilla ja leivoin sinne K-kaupan ruokalehdestä bongaamani naked caken eli nakukakun, koska se vaan näytti kuvassa niin jumalaisen suklaiselta. No, lopputulos ei ulkonältä ole ihan niin upea kuin lehdessä (varsinkin kun en uskaltanut alkaa kakkua leikkamaan enempää kuin kahteen osaan ja onnistuin vahingossa syömään koristeeksi tarkoitetut suklaat), mutta maku oli onneksi täysi kymppi. Pohjasta tuli mehevän kostea ja kahvi kostukkeena maistui kivasti läpi.


Ainoa miinus reseptille siitä, että suklaatäytteessä oli pakko olla jokin mittavirhe, koska se ei hyytynyt melkein ollenkaan. Lopulta siis vatkasin sen levityskelpoiseksi, mutta lopputulos oli ihan maittava siitä huolimatta. Noita jouluherkkuja on tullutkin nyt syötyä jo ennen joulua vähän liikaakin, joten tammikuussa alkaa todennäköisesti kunnon paasto.

Hyvää joulua siis kaikille! Meikäläinen vetäytyy huomisen työpäivän jälkeen joulun viettoon. :)


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Korttitaidetta seinällä

Kävin muutama viikko sitten kaverin kanssa Lahden Muotoiluinstituutin perinteisissä joulumyyjäisissä, joissa opiskelijat myyvät itse tekemiään ja suunnittelemiaan tuotteita. Vaikka pihiksi välillä tunnustaudunkin, on entisenä opiskelijana kiva maksaa toiselle opiskelijalle vähän korkeampaakin hintaa, ja tietää että raha oikeasti menee suoraan tekijälle. Mukaan lähti mm. heijastin treenikassiin, kangaskassi, kortteja sekä mummille joululahjaksi pannunalunen.

Graafisia kortteja oli tarjolla paljon erilaisia ja valinta oli vaikea. Päädyin ostamaan muutaman hauskan mustavalkoisen kortin ja laitoin ne teipillä koristamaan eteisen seinää, joka on tyhjillään ollut muutosta asti. Olisimpa vaan ostanut kortteja enemmän, niin olisi saanut isomman kollaasin! Onneksi kortteja saa muualtakin ja mustavalkoisia voi helposti yhdistellä muihin.








maanantai 30. marraskuuta 2015

Kylmiä suihkuja ja joulukorttien tekoa - sekalaisia alkutalven kuulumisia

Olen onnekseni saanut huomata, että naapurin kanssa ystävystymisestä voi tulla ihan konkreettista rahallistakin hyötyäkin. Naapuri laittoi viestiä, että oli ostanut taloyhtiön langatonta nettiä varten modeemin - 72 eurolla. Auts. Ilmainen netti ei olekaan ihan niin ilmainen! Pohdiskelin sitten vähän myöhemmin että miksi ihmeessä maksan vielä pätkivästä nettitikustani sen 14e kuukaudessa, kun voin liittää kännykänkin läppäriin ja käyttää samalla rahalla molemmissa laitteissa. Naapuri totesi siihen sitten, että voinhan mä käyttää heidänkin nettiään. Siis ilmaiseksi. Se kun näköjään kantautuu kaksi kerrosta alaspäinkin! Irtisanoin siis nettitikun tarpeettomana, ja ai että olin jo unohtanut miten vapaata langattoman netin käyttö on. Joten, rakkaat naapurini: Jos luette tätä, isot kiitokset! :)

Ja sitten taas ärsyttävämpiä puolia kerrostaloasumisesta. Muutama viikko sitten meinasi iskeä pikkujoulujen alla paniikki kun suihkusta katosi yhtäkkiä paine ja hanasta lorisi vain kylmää vettä. Sama toistui viikko myöhemmin ja kävi ilmi että koko taloyhtiössä on ongelmia lämpimän käyttöveden kanssa. Varaosa on tilattu, ja tulee huoltomiehen mukaan joko parin päivän tai pahimmillaan kuukauden päästä. Eli saadaan nykyisin aina aamuisin arpoa, pääseekö sängystä suoraan kuumaan suihkuun vai joutuuko herättämään itsensä kylmän suihkun alla. Ihanaa. 

Sain myös itseni askartelemaan joulukortteja pitkästä aikaa. Olisikohan edellisestä kerrasta jo neljä vuotta? Korttien teko on tosi rentouttavaa puuhaa, vaikka itse materiaalien osto onkin stressaavaa valinnanvaikeuden takia. Sitä vaan pyörii puoli tuntia askartelutarvikehyllyjen edessä ja yrittää kuvitella päässään miltä lopputulos näyttäisi. Nykyään kun on (onneksi) niin paljon kaikkia valmiita tarroja ja nauhoja, joista sommitella haluamansa.




 Ja sitten kun saat kortit tehtyä, iskee tietysti postilakko. Pikkaisen meinasi jo iskeä turhautuminen tähänkin, mutta onneksi tänään tuli tieto että sopu taitaa syntyä ja joulupostikin pääsee ajoissa perille. 

Pari viikkoa sitten tekemäni käpykoristeen kävyt ovat muuten pikkuhiljaa kuivuneet ja auenneet - ja tunkevat melkein ulos purkista :D onneksi en täyttänyt silloin purkkia täyteen. 


Ja ainiin, juttelin myös tänään vuokraisännän kanssa, ja aiemmin kirjoittamani "ilmaisen" veden mysteerikin ratkesi. Vesilasku oli hukkunut postissa, ja vuokraisäntä päätti jättää veloittamatta alkuvuoden vedet multa. Tällä kertaa siis "ilmaisesta" tulikin tosiaan ilmaista. Reilua toimintaa, kiitos siis hänellekin. :)



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

DIY jouluinen käpykoriste

En tunnustaudu varsinaiseksi jouluihmiseksi. Tykkään kyllä leipoa ja vielä enemmän syödä, ja on kiva laittaa kynttilöitä ja jouluvaloja kotiin. En kuitenkaan ala laskemaan öitä jouluun jo syyskuussa ja ahdistaa kun jo lokakuun puolessavälissä kaupat on pullollaan joulukalentereita ja suklaata. Miksei joulunodotus vaan voisi alkaa vasta joulukuussa? No, nyt kun on ollut näin pimeää ja kaupat täynnä joulutarvikkeita olen pikkuhiljaa itsekin sitten alkanut laittaa kämppää joulukuntoon. Ostinpa jopa joulukorttitarvikkeet, jos tänä vuonna viitsisin askarrella ne vuosien tauon jälkeen itse.

Silloin kun keittokomeroon ostin lasipurkkeja kassikaupalla, jäi yksi ylimääräinen tyhjäksi ja halusin käyttää senkin hyödyksi. Sain päähän ajatuksen täyttää sen hopeisilla kävyillä. Iskä toi mökiltä tullessaan kassillisen käpyjä, ja minä kävin Motonetistä hakemassa krominväristä spraymaalia. Kärkkäiseltä nappasin kokeiluksi mukaan myös hopeasprayn ja tietysti purkillisen glitteriä.





Sateisessa marraskuun ilmassa spreijailu ei houkuttanut, joten maalasin kävyt porukoiden kylppärissä. Näitä spraymaalijuttuja tehdessä kannattaa tosiaan suojata paikat hyvin, koska ainakin tuo hopeamaali suihkusi kovalla paineella. Myös haju oli aikamoinen. Kävyt oli harmillisesti vielä vähän märkiä, mutta maali tarttui kuitenkin onneksi hyvin. Maalasin noin puolet kävyistä hopeamaalilla ja loput kromimaalilla. Itse tykkäsin enemmän kromispraysta kiiltävämmän lopputuloksen takia. Glitterin sirottelin päälle heti spreijaamisen jälkeen maalin ollessa vielä märkää.


Kävyt kuivumisen jälkeen lasipurkkiin ja siinä yksinkertainen koriste valmiina jouluun! Purkin suulle voisi vielä vaikka laittaa nauhaa koristeeksi, mitä en nyt huomannut ostaa.

Muokkaus 30.11.: Ja tältä näyttävät kävyt parin viikon kuivumisen jälkeen: jos siis käytät vielä kosteita käpyjä, älä tunge purkkia täyteen!


torstai 5. marraskuuta 2015

Pohdiskelua heräteostoksista

En kovin usein onneksi sorru heräteostoksiin. Johtuu varmaan siitä, että nykyisessä elämäntilanteessa ei vaan tule käytyä shoppailemassa tai ylipäätään edes liikuttua keskustan kauppojen vierestä yhtä usein kuin ennen. Ruokaostokset pyrin järjestämään niin, että samassa paikassa voi käydä myös apteekissa, automaatilla ja Alkossa (okei ei siellä Alkossa nyt niiin usein tule käytyä) ja marketissakin kuljen tiukasti ostoslista kädessä.

On kuitenkin pari ketjua, jotka ovat iskeneet heräteostosten kanssa oikeaan kultasuoneen ja saavat meikäläisenkin astumaan sisälle silloin kun olen keskustassa liikenteessä, nimittäin Tiger ja Punnitse & säästä. Olin siis maanantaina kaupoilla etsimässä uutta talvitakkia. Takkia ei löytynyt, mutta sen sijaan palasin kotiin sateenkaarenväristen muovishottilasien, värikkäiden muffinssivuokien, kahden pikkutontun ja hedelmäherkkujen kanssa.

En vaan voi käsittää, miten jollain voi riittää idoita suunnitella sitä kaikkea turhanhauskaa tilpehööriä mitä Tigerista löytyy! Myymälä on jo ulospäinkin sen verran houkutteleva että aina ohikulkiessa on pakko astua sisään ja katsoa mitä uutta hauskaa sinne on keksitty. Ja sitten alkaa se houkutusten vyöry: kyllä, tarviin ehdottomasti pillejä joissa on viikset, värikkäitä hammastikkuja ja taas kerran paketin uusia lautasliinoja. Ei haittaa vaikka loppujen lopuksi talouspaperi on kuitenkin kätevämpi, hei euro sinne tai tänne. Tuo tasarahahinnoittelu on kieltämättä nerokas keino saada pikkurahansa kulumaan mitä ihmeellisimpiin tavaroihin.



Toinen paikka, jonne puolihuomaamatta usein eksyn on Punnitse & säästä. Sieltäkin löytää aina jotain uutta ja mielenkiintoista ostettavaa mitä ei perusmarketeista saa. Vaikka hinnat ei loppujen lopuksi kovin edullisia ole, on kiva voida ostaa juuri se määrä mitä tarvitsee. Sokeroidut papaijalastut on vaan jotain niin hyvää, että maanantaina oli pakko käydä ostamassa niitäkin. En tiedä johtuuko viime aikaisesta sokerin välttelystä, mutta itselle tuntui riittävän jo pari sellaista lievän sokerihumalan saamiseksi. Kyseisen ketjun konkurssiuutinen olikin tosi iso pettymys. Pitää toivoa, että joku ratkaisu siihen vielä löytyisi ja jatkossakin saa hedelmälastuja ja suklaapähkinöitä kotikulmilta.

Se on myös jännä juttu, miten aina luulee tarvitsevansa jotain ja yhtäkkiä kaappeja penkoessa toteaa, että mullahan on jo sellainen! Näin käy mulle tosi usein erityisesti vaatteiden ja kenkien osalta ja tänä syksynä myös, kun mietin uusien joulukoristeiden ostoa. Olin jo onnellisesti unohtanut mm. kulkuskoristeen, jonka Vääksystä ostin ja vielä blogissakin esittelin. Samoin niitä ostamiani Tigerin muffinssivuokia löytyi toinen avaamaton paketti kotoa, minkä tajusin tietysti vasta kotiin tullessa. Että näin.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Olohuone syyskuntoon

Syksy sitten tuli ja kunnolla. Yhtäkkiä huomasin että ikkunoiden edessä olevista puista puuttuu lehdet ja kadun toiselle puolelle pystyy näkemäänkin. Vaikka tällä hetkellä en vielä erityisemmin lunta ikävöikään, on pimeä vuodenaika mulle aina tuskaa, varsinkin töissä käydessä. Vuosi sitten kun oli kello 8-16 töissä ja päivänvaloa näki vain viikonloppuisin ja arkisin ikkunasta, huomasin että vireystaso laski huomattavasti. Nukuin töiden jälkeen aina tunnin-parin päikkärit ja siihenhän se ilta sitten meni. En siis mitenkään innoissani odota tätä talvea. Itse en ole myöskään sisätiloissa koskaan viihtynyt hämärässä ja näin pimeään vuodenaikaan sähkölaskut pomsahtaakin mulla aina ylöspäin.

Tässä syksyllä alkoi kuitenkin harmittamaan, kun tajusin että multa puuttuu olohuoneesta sellainen kunnon tunnelmavalaistus. Jos kutsuin ihmisiä illanviettoon, vaihtoehdot olivat aina joko pimeässä tai täydet valot päällä. Jalkalamppua en pihiyttäni raaskinut vielä ostaa, niin siispä käväisin Anttilasta ostamassa kivat jouluiset paperipallovalot, jotka laitoin vitriinin päälle.




Led-valot eivät itsessään paljon kuitenkaan valaise, joten kävin äidin kanssa Finnmarilla etsimässä syksyisiä lyhtyjä ja kynttilöitä. Finnmarilla olikin niitä joka lähtöön ja niiden välillä valitseminen oli vaikeaa. Päädyin kuitenkin harmaaseen lyhtyyn, johon mahtuu sisälle hieman isompikin kynttilä. Lisäksi ostin pari lasilyhtyä ja isoja tuikkukynttilöitä.



Vaihdoin myös verhot syksyisempään. Ajattelin hieman kierrättää nyt ja kaivoin laatikosta Vallilan musta-valko-beiget paksut puuvillaverhot, jotka olivat ensimmäisessä asunnossani muutama vuosi sitten. Kyllästyin niihin vähän silloin, mutta yllättävän hyvin ne näyttävät nyt uusilta taas, kun muutaman vuoden pitää katseilta piilossa!




Viimeksi mainitsin myös tilaamani pehmeän paketin H&M:ltä. Se sisälsi valkoisen pörrötyynynpäällisen ja neulotun, tumman turkoosin tyynynpäällisen. Olisin mielelläni ottanut 50 x 50 cm kokoiset tyynyt sohvalle muhkeutta tuomaan mutta näillä pienemmillä mennään nyt. Mietin tuota turkoosia väriä pitkään, kun halusin edes jotain syksyistä väriläiskää olkkariin. Tuntui että muuten mentäisiin vähän liiankin turvallisella musta-valko-beigelinjalla... Aluksi ajattelin oranssia, mutta en mistään sitten löytänyt mieleistä sen väristä tyynynpäällistä, joten päädyin tuohon. Loppujen lopuksi ei ehkä paras värivalinta tummalle sohvalle, mutta eipä noista H&M:n tuotteista onneksi vararikkoon mene. =)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Pikavisiitti Tampereelle ja pieniä inspiraationlähteitä

Olin pitkästä aikaa eilen yhden yön pikavierailulla Tampereella kaverini Lauran luona. Oli oikeastaan tosi rentouttavaa lähteä vaihteeksi reissuun ja viettää ihan vaan koti-ilta tyttöjen kesken. Tampere on kiva kaupunki ja joskus pitäisi tehdä kyllä pidempikin reissu sinne. Vajaaseen vuorokauteen mahtui Vain elämää -tähtiä, Leslie Nielsen, kierros paikallisilla kirppareilla ja intialainen lounas joka täytti vatsan vielä iltakahdeksaltakin.

Lauralla on tosi hauska sisustusmaku ja hän osaa yhdistellä eri tyylejä ja erityisesti pastellivärejä rohkeammin kuin mitä itse osaan. Hänen opiskelijakämpästään löytyy aina jotain pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista napsin kuvia inspiraatioksi muillekin.


Näin viime yönä unta macaronien leipomisesta, tietysti ylläolevan takia. Olispa mullakin jääkaapin ovessa jotain näin herkullisen näköistä!





Kyllä, Lauran kotoa voi löytää myös Yoda-herätyskellon!
Lauran luona tulee aina muistutettua itseä siitä, ettei sisustaminen oikeasti ole niin vakavaa. Ihastuin itse erityisesti noihin lasikulhoihin, itsellä kun korut on aina vaan kaapissa piilossa, ja tietysti kaikki keskenään sotkussa. Ensi kerralla postausta kuitenkin taas omasta kodista ja olkkarin syyskuntoon laitosta. Tilasin H&M Homelta pehmeän paketin, joka pitäisi lähipäivinä tulla. Sitä odotellessa... :)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Jauhot purkkeihin

Haluaisin kovasti saada liesituulettimen yläpuolisen avohyllyn siistimmän näköiseksi. Nyt kun kuivatavarapussit ja -paketit ja mausteet ovat lojuneet puoli vuotta sikin sokin, olisi kiva saada ne vihdoin jonkinlaiseen kivaan järjestykseen. Olen aina tykännyt mainoskuvista, joissa kuivatavarat on siistissä järjestyksessä nimetyissä lasipurkeissa. Niimpä minäkin sitten ostin kokeeksi ex tempore pari lasipurkkia Prismasta kun niitä siellä säilöntäkauden kunniaksi oli esillä. Ja huomasin heti ettei litran purkki riitä tietenkään mihinkään.


Seuraavaksi ostin Clas Ohlsonilta reippaasti isommat neliskanttiset purkit ja mukaan hauskat liitutaulutarrat. Pieni epäily iski kotona että mahtuukohan purkit sittenkään hyllyyn korkeutensa puolesta mutta menihän ne onneksi kuitenkin. Mutta hitto, eihän niihinkään kokonaista kahden kilon jauhopussia mahdu! Jouduin loppupussin piilottamaan purkkien taakse. Aloin miettimään että miten ihmiset oikein saa ruoat mahtumaan niin pieniin purkkeihin mitä kuvissa aina näkyy? Ostaako ne vain pieniä paketteja vai tekee niin kuin minä ja piilottaa loput muualle? :D Hieman epäonnistui nyt tämä mun purkkikokeilu mutta sainpahan hyllyä hieman siistimmän näköiseksi. Nuo Clas Ohlsonin lasipurkit ovat kuitenkin aika optimaalisen kokoisia tuohon hyllyyn, joten voisin käydä ostamassa muutaman lisää.



Tuohon liitutaulutarraan oli muuten yllättävän vaikea kirjoittaa. Kävin porukoilta hakemassa 15 vuotta vanhoja väriliitujani ala-asteajoilta ja tuntuu että sain aikaiseksi vain hassunnäköisiä harakanvarpaita. Juuri ja juuri sain tekstin mahtumaan, mutta ehkä siitä selvää saa. Ajatus oli  myös että jos keksin noille pienemmille purkeille jotain järkevää sisältöä, voisin spreijata kannet eriväriseksi. Pitäisi vain vielä osata päättää väri. :)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kahvittelua naapurin kanssa

Just sopivasti kun pari viikkoa sitten kirjoitin naapureistani, olenkin tässä välillä jo päässyt tutustumaan taloyhtiöön ja naapureihini varmaan enemmän kuin koko puolen vuoden aikana yhteensä.

Viime viikolla sain Facebookiin oudon kaveripyynnön nuorelta jätkältä, jota en tuntenut ollenkaan. Mulla ei ole yleensä tapana hyväksyä tuntemattomien pyyntöjä, joten hylkäsin sen. Seuraavana yönä pyyntö tuli uudestaan, ja pakkohan se oli sitten hyväksyä. Laitoin hämmentyneen viestin, että tunnetaanko me kenties jostain. "Mä asun sua kaksi kerrosta ylempänä", tuli vastaus.

Tajusin saman tien että kyseessä oli nuori mies, jonka kanssa olin samaan aikaan ollut tammikuussa asuntonäytössä. Meitä oli vain muutama paikalla ja tiesin jo silloin, että hän tyttöystävänsä kanssa tulisi varmasti saamaan asunnon. Samana päivänä olin siis katsomassa myös nykyistä asuntoani ja onneksi sainkin sitten tämän.

Pienen viestittelyn jälkeen selvisi, että jätkä oli juuri täyttänyt 18, tosiaan etsinyt mut pelkän sukunimen perusteella Facebookista ja päättänyt lisätä kaveriksi, koska haluaisi tutustua naapureihin. Olin ensin vähän hämmentynyt ja tuntui jotenkin jopa pelottavalta, että joku näkee noin paljon vaivaa tutustuakseen. Mutta hei - pakko myöntää että olihan se jotenkin aika söpösti tehty. Ja vähitellen siinä kun muutama päivä juteltiin, päätettiin treffata ja nyt ollaan jo kaksi kertaa istuskeltu tee- ja kahvikupit kädessä takapihan penkillä syysauringosta nauttien.



Naapurini on tutustunut taloyhtiöön huolella ja selitti mikä on missäkin. Käytiin katsomassa yhdessä ullakkovarasto, missä en itse ole muistanut kertaakaan käydä ja on täällä kuulemma ilmainen nettikin. Jotenkin kun itse ei ole sellaista tyyppiä, että tulisi erityisemmin tutustuttua naapureihin lähemmin, on oikeastaan tosi kiva että nyt on ainakin yksi oman ikäluokan tuttu samassa rapussa, ja jolta voi tarvittaessa pyytää apua. Törmäsin tällä viikolla myös toiseen naapuriin, joka on kuulemma asunut tässä talon rakentamisesta lähtien, eli noin puoli vuosisataa. Siinä on jo aika hyvä saavutus!


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Uusi pyykkikori

Harmaa pyykkikorini oli alkanut jo edellisessä kämpässäni pikkuhiljaa hajoilemaan, ja lopullisesti se meni rikki tänä keväänä. Jostain syystä en saanut vaan aikaan ostaa uutta, kunnes samalla reissulla kun ostin kankaat seinätauluihin, poikkesin myös pitkästä aikaa Hemtexissä. Sieltä sattui löytymään juuri sellaisia kohtuuhintaisia mustavalkoisia pyykkikoreja, jollaisia olin vähän mietiskellytkin. Jätin asian silloin hautumaan ja onneksi sitten huomasin sähköpostiin tulleen viestin Hemtexin kanta-asiakaspäivistä. Poikkesin saman tien myymälään ja ostin ruutukuvioisen korin itselleni. -25% alennus hinnasta kanta-asiakkaille on kuitenkin aika mukava alennus,

Onnettoman näköinen vanha pyykkikori sai mustavalkoisen seuraajan




Kylppäriinihän ei mahdu pyykkikoria, joten tukevat kahvat on kätevät koria kantaessa. Samalla reissulla nappasin mukaan myös uuden, muhkean peiton. Nyt ei ainakaan sängyssä haittaa, vaikka tulisi paukkupakkaset.

lauantai 29. elokuuta 2015

Täydellinen lauantaiaamu

Olen viime vuosina pyrkinyt toteuttamaan filosofiaa, että jos jostain haaveilet, toteuta se. Elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt, että siitä on muistettava nauttiakin.

Haaveilen usein viettäväni pitkän viikonloppuaamun sängyssä aamupalatarjotin ja sanomalehti edessä. Kuitenkin aina ponkaisen lauantainakin aikaisin ylös, vedän pikaisen aamiaisen suuhun ja suoraan salille. Ihan kuin sänkyaamiaiset kuuluisi jotenkin spesiaalipäiviin ja potisin huonoa omatuntoa vapaapäivän tuhlaamisesta laiskotteluun. Mutta miksi ihmeessä tämä lauantai ei voisi olla mun elämässä spesiaalipäivä? Varasin kerrankin kalenteriin täysin tyhjän aamupäivän, tarjottimen edellisiltana valmiiksi ja ostoskärryynki lähti vaihteeksi jotain parempaa aamupalaa kuin perinteisellä pikapuuro-kananmunalinjalla.



Kun aamuaurinko paistoi parin sadepäivän jälkeen taas suoraan makkariin ja jälkkäriksi napsin hyvällä omallatunnolla vielä edellisillalta jääneet irtokarkkijämät, niin täydellinen lauantai-aamu oli valmis. Sängyssä vierähtikin sitten aamun sijaan koko aamupäivä.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ilmainen vesi ja muita nykyisen kodin kummallisuuksia

Takana on kohta kuusi kuukautta asumista nykyisessä kämpässäni (herrajumala miten aika menee) ja havahduin tässä yhtenä päivänä siihen, etten tosiaan ole maksanut euroakaan vedestä. Vuokraan se ei kuulu, ja vuokravälitysfirmassa sanottiin aikoinaan että vesi menee kulutuksen mukaan, ja lasku tulee neljän kuukauden välein. Säästelin tarkoituksella hieman rahaa isompaa laskua varten heinäkuussa mutta eipä kuulunut. Eikä ole elokuussakaan. Lahti Aqua tuskin jakelee kuitenkaan vettä ilmaiseksi, joten oletan että lasku on mennyt taloyhtiölle, josta sitä ei syystä tai toisesta ole vielä asukkaalle toimitettu. Tai sitten elättelen toivetta, että tämä olisi vaan vuokraisännän palkkio säntillisestä vuokranmaksusta ja laskua ei koskaan luukusta kolahtaisikaan. Vesimaksun puuttuminen on sinänsä ollut kivaa, koska tiedän että päivittäinen suihkussa käyminen ja muutamat käsitiskit ja pyykinpesut viikossa ei ole yhdellekään ihmiselle ihan halpaa lystiä.

Naapureihin en ole hirveästi päässyt vielä tutustumaan muuta kuin ohimennen. Mutta niin kuin varmaan kaikilla, täälläkin ne voi kyllä kuulla. Kahdessa edellisessä kodissani on ollut yläkerrassa varsin äänekkäät naapurit ja kuvittelin jotenkin pääseväni niistä eroon täällä. Aluksi taloyhtiö vaikuttikin täydelliseltä. Ehkä jopa liian täydelliseltä. Mistään naapurista ei kuulunut huutoa eikä puhekaan kaikunut seinien läpi, kuten 1970-luvun paperiseinätalossa, jossa aikoinaan entisen poikaystävän kanssa asuttiin. Mutta pikkuhiljaa aloin huomata tiettyjen ärsyttävien äänien käyvän säännölliksi. Kuten armoton vasaranpauke, joka tuntui jatkuvan aamusta iltaan kuukausitolkulla. Monta kertaa kävin rappukäytävässä etsimässä äänen lähdettä ajatuksena hienovaraisesti muistuttaa taloyhtiön remontointiajoista, ja kavereiden kanssa ihmeteltiin että kuka ihme remontoi kuukausia putkeen pelkällä vasaralla. Lopulta onnistuin paikallistamaan paukutuksen alakerran pitseriaan. No ei ihmekään kun ääntä kuuluu viikon jokaisena päivänä ja loppuu vasta iltamyöhällä. Mitä lie pihvejä nuijivat...

Vielä paukutustakin mielenkiintoisempi on kuitenkin yläkerran herra (?) Painonnostaja. Joka ikinen päivä iltapäivästä alkaen katonrajasta kuuluu parin minuutin välein valtava jysäys, joka kuulostaa ihan kuin 30kg painot tiputettaisiin lattialle. Aaargh ei siinä äänessä vielä mitään, mutta kun koko talo tuntuu hetken tärisevän mukana! Ja kun yksi jysäys kuuluu, alat vaistomaisesti odottaa seuraavaa. Ärsyttävää.



Seinänaapurit taas olen ristinyt musikanttipariskunnaksi. Olen tainnut aiemminkin mainita kuuntelevani huvittuneena naapurin isännän epävireisiä, mutta antaumuksella laulettuja kappaleita. Vaimo taas harrastaa oopperaa. Pariskunta kuulostaa myös omistavan ainakin syntikan, kitaran, karaokelaitteet ja banjon. Ja säveltävän uruilla kauhumusiikkia. Mutta ei mua se erityisemmin haittaa, bänditreenit kun ovat onneksi loppuneet aina hiljaisuuden tultua. Ja pajon mieluummin kuuntelenkin kitaraa kuin bassonjytkeellä höystettyä turkkilaistyylistä poppia kuten edellisessä osoitteessa.

Noniin onnistuinpas kuulostamaan kukkahattutädiltä. Johtuu varmaan siitä, että jotenkin nyt kun tekee päivät töitä hulinan ja jopa remontin keskellä niin kotona on tullut huomattavasti herkemmäksi ärsyttäville säännöllisille äänille jotka rikkovat hiljaisuuden (ja erityisesti päikkärit). Pitää kuitenkin nostaa hattua sille, että vaikka asun keskustassa niin liikenteen äänet kuuluvat tosi vähän asuntooni. Ja että ainoat negatiiviset puolet jotka tästä taloyhtiöstä olen onnistunut toistaiseksi keksimään, on lähinnä juuri edellämainitut naapurit. Erään ystäväni naapurin ovessa on laudalla paikattu kirveenjälki. Pitää muistaa siis, että asiat voisivat olla kerrostalossa paljon huonomminkin!

tiistai 18. elokuuta 2015

Tuliaisia Vääksystä

Noniin, tänään se sitten tapahtui. Ajoin supernälkäisenä kotiin, kaapissa odottavat lempparikasvispihvit silmissä kiiluen ja vasta parkissa tajusin että ensimmäistä kertaa 5,5 kuukauteen olin jättänyt avaimet treenikassiin. Seuraavat 10km madellen neljän ruuhkassa porukoille vara-avaimen perässä tuntuivat muuten ikuisuudelta. No, nyt on kuitenkin maha täysi ja kaapissa pihvien lisäksi rasiallinen itse poimittuja vadelmia illaksi. Onneksi on vara-avain aina saatavilla!

Viikonloppuna käytiin äidin kanssa vanhassa Vääksyssä hieman sisustusshoppailemassa. Olin kuullut Lauran kaupasta aiemmin lähinnä sen, että siellä on kaikkea, ja toden totta siellä olikin: Vaatteista sisustustuotteisiin, astioihin, nukketalon kalusteisiin ja jopa nauloihin asti. Suurin osa ajasta menikin oikeastaan vaan ihmetellessä mitä kaikkea sieltä oikein löytyykään.


Myymälässä kierrellessä alkoi todella harmittaa, että asun vuokralla. Seinälle kiinnitettäviä kivoja hyllyjä ja kaappeja olisi ollut vaikka mitä, mutta ruuveja on tullut jo muutama porailtua enkä tosiaan viitsisi kaikkia seiniä rei'ittää (kirjoitetaankohan se noin?) vaikka lupa reikien tekoon tavallaan onkin.




Kaupassa oli myös iso valikoima erilaisia lyhtyjä. Ne pistivät miettimään, että näin kun päivät alkaa pikkuhiljaa pimenemään, olisi kiva hankkia olohuoneeseen jokin pienempi lamppu ns. tunnelmavalaistukseen. Nythän täällä on ainoastaan tuo koko huoneen valaiseva kattokruunu. Lyhty jäi kuitenkin tällä kertaa vielä mietintään. Lauran kaupassa oli myös jo joulu näköjään kovaa vauhtia tulossa, joten päädyin itsekin sitten ostamaan pienistä kulkusista tehdyn sydämenmuotoisen koristeen. Lisäksi ostin söpön yhden hengen irtopohjavuoan, jota varmasti voisi käyttää muuhunkin kuin kakun paistamiseen.



Iltapäiväkahveille mentiin viereiseen hurmaavaan Ranskalaiseen Kyläkauppaan. Musta on aivan ihanaa, kun joku jaksaa panostaa kahvila- tai kioskitoimintaan. En tykkää yhtään noista ketjukahviloista, jotka on kaikki toistensa kopioita. Tosin tällä kertaa ei ehditty paljon ihastella Ranskalaisen Kyläkaupan sisustusta, koska kirkkaalta taivaalta paistava aurinko ja kirjaimellisesti kädelle sulava cappuccino-jäätelötuutti houkuttelivat nauttimaan herkuista terassipöydän ääressä. Kahvilassa oli myös valikoima ranskalaisia limonadeja kaikissa sateenkaaren väreissä ja nappasin pienen pohdinnan jälkeen kotiin viemisiksi mandariinin makuisen.



Lähiseutumatkailua tulee itsellä harrastettua harmittavan vähän. Jos lähden reissuun, matka suuntautuu yleensä Joensuun tai Iisalmen seudulle sukulaisille, tai sitten ihan vain Helsinkiin tai Tampereelle kavereita moikkaamaan. Pitäisi kyllä lähteä jatkossa rohkeammin tutustumaan mitä kaikkea lähikunnista löytyy.

lauantai 8. elokuuta 2015

Eläimelliset kangastaulut

Pohdin aiemmin mitä laittaisin makuuhuoneen seinälle ja sain nyt siis vihdoin tehtyä haluamani kangastaulut. Iskän avustus ja porakone olivat taas tarpeen, kun kahdestaan nikkaroitiin ne töiden jälkeen. Taulut oli kuitenkin helppo tehdä yhdessä illassa. Edelleenkään en aio ottaa makkarin sisustusta liian vakavasti ja siksipä siilityyny sai kaltaistaan seuraa seinälle.


Pohjana on käytetty siis styroxin kaltaista Finnfoam-levyä, jota pystyy ostamaan K-raudasta yksittäiskappaleinakin. Finnfoam on siitä kiva, ettei se erityisemmin murene ja pinta on tasaista. Yhden 3cm paksun 200 x 60 cm levyn hinnaksi tuli n.9e.

Viikko sitten kävin Eurokankaassa etsimässä sopivaa kangasta. Mielessä ei tosiaan ollut käytännössä mitään ideaa vaan lähdin kerrankin ihan avoimin mielin pyörimään myymälään. Ehdin käydä myymälän läpi kertaalleen inspiraatiota etsien, kunnes kysyin myyjältä apua. Hänen mukaansa taulua varten paras kangastyyppi on tukeva, paksu kangas. Onneksi heti ensimmäisessä pöydässä silmään pisti kaksi eläinkuvioista mustavalkoista puuvillakangasta (Lintubongari ja Pennalan kettu) ja hintaa edes katsomatta päätin että nämä ne on. Ja koska kuviointi on tietysti vain pystypäin, päätin ottaa molempia ja tehdä kaksi taulua yhden sijaan. Alun perinhän siis tarkoitus oli tehdä sängyn päälle yksi 180cm pituinen vaakataulu. Avulias myyjä leikkasi palat niin, etteivät kuviot katkenneet hassusti kesken. Mukaan lähti myös paketillinen nuppineuloja.

Finnfoamista leikattiin siis ihan vain puukolla kaksi 90 x 60 cm levyä.




Kankaat kiinnitettiin nuppineuloilla tiukasti ja ripustusta varten taakse upotettiin myös koukkunaulat ja lankaa. Levy on aika kevyttä, joten ne kannattelevat kyllä tauluja hyvin. Ongelmia alkoi tulla vasta siinä vaiheessa, kun poranterä ei jostain syystä meinannutkaan upota kiviseinään kuten piti (ehdin jo pelätä että tapetti menee ihan piloille kun reikä vaan laajeni ja laajeni) mutta onneksi saatiin lopulta proppu ja ruuvi seinään.



Ja siinä ne nyt on! Taulut olivat aika helppoja tehdä, mutta vinkkinä että Finnfoamia käytettäessä kannattaa ostaa tumma kangas. Keltainen levy nimittäin helposti kuultaa vaalean kankaan läpi.




Kangastaulujen kustannukset (ilman kotoa valmiiksi löytyneitä kiinnitystarvikkeita):

Finnfoam-levy n.9e + kankaat yht. n.23e + nuppineulat 3,50e = 35,50e

Ei mielestäni paha hinta, ottaen huomioon että sain juuri sellaiset kuin halusin ja kaksin kappalein. Halvemmallakin tieysti olisi päässyt, jos olisi käyttänyt kangasta jossa ei kuvioinnilla ole niin väliä. Nyt ostin hieman ylimääräistä. Ja nyt kun on levyt hommattu ja leikattu valmiiksi, voi tarvittaessa huoneen ilmettä muuttaa helposti vaihtamalla uudet kankaat.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Työ joka tappoi luovuuden

Eräs lukioaikainen kaverini julkaisi äskettäin Facebookissa lyijykynällä piirtämänsä kuvan naishahmosta. Ensin en edes tajunnut, että se todella oli hänen tekemänsä, mutta niin vain oli. En ollut koskaan tiennyt hänen lahjoistaan ennen kuin näin tuon aivan hemmetin aidonnäköisen piirroksen. Samalla tajusin häpeäkseni, kuinka itse olen menettänyt luovuuteni jonnekin ihan kokonaan. Nykyään en enää piirrä, tee käsitöitä, maalaa tai soita kertakaikkiaan mitään. Blogikin on tällä hetkellä ainoa keinoni ylläpitää luovaa kirjoitustaitoa. Äitikin, joka edelleen pitää mua luovana ihmisenä, varmaan järkyttyisi jos huomaisi millaisia tikku-ukkoja enää kykenen piirustamaan. Missä välissä olen unohtanut lähes kaiken käsillä tekemisen?

Olen jo kauan sitten huomannut, että luovan tekemisen vähyys yhdistyy omalla osallani vahvasti kiireeseen. Alkuvuonna, kun olin muutaman kuukauden työttömänä, mieli pursusi ideoita ja intoa niin sisustuksen, ruuanlaiton kuin kirjoittamisenkin suhteen. Kun aikaa oli, jaksoi ideoita oikeasti toteuttaakin. Nyt kun raahautuu vatsa kurnien työpäivän jälkeen kotiin, ainoa luova ajatus jota päässä jaksaa pyöritellä, on että mitä laittaisi huomisen evääksi ja miten ehtii käydä kaupassa, siivota, pyykätä ja käydä salilla ennen nukkumaanmenoa.

En ole koskaan ollut mikään ompeluihminen - mulla on vasara pysynyt kädessä aina paremmin kuin neula - ja tykkäisin kyllä kovasti tehdä käsillä, erityisesti niitä puutöitä. Kävin muuten viikonloppuna erään miehen luona ensimmäistä kertaa ja kävi ilmi että hän oli rakentanut itse sohvapöytänsä ja parisänkynsä rungon. Ainoa asia mitä mietin, oli että siinä mies mun makuun! Kerran myös luin inspiroivan sisustusjutun perheestä joka oli nikkaroinut kirpparilta löytämäänsä kaappiin sisälle työpisteen, jonka sai tarvittaessa ovien taakse siististi piiloon. Vaikka samankaltaisia hauskoja ideoita omaan päähäni tupsahtaisikin, huomaan helposti toistelevani mielessä tosi tyhmiä tekosyitä: materiaalit maksaa, ei ole tilaa nikkaroida, välineitäkään ei ole ja en osaa kuitenkaan. Pakko myöntää, että ihailenkin ihan suunnattomasti ihmisiä jotka ei sellaisia tekosyitä itse käytä, vaan tarttuvat rohkeasti ideaan.

Jos luovuuteni on töiden ja kiireiden takia jo nyt mennyttä, miten mahtaa olla tilanne kymmenen vuoden päästä? Siksi päätinkin, että nyt ryhdistäydyn ja annan väsymykselle ja turhille tekosyille kenkää ja lähden rohkeammin toteuttamaan ideoita. Ensimmäisen askeleen otin kun lähdin etsimään pohjaa makuuhuoneen tulevalle taululle. Käytiin iskän kanssa K-raudassa (kyllä, styroxit oli tosiaan myymälän ulkopuolella eikä sisällä missä viimeksi haahuilin) mutta koska styroxia ei voinut yksittäislevyinä ostaa, lepää makkarini seinää vasten nyt sitä vastaava parimetrinen Finnfoam-levy. Kävin myös tänään Eurokankaassa kiertelemässä ja löysin kaksi erilaista söpöä kangasta, joilla levyn aion päällystää.



Tarkoitushan oli alunperin tehdä yksi iso taulu, mutta päätinkin tehdä kaksi. Saas nähdä mitä tästä tulee, sormet syyhyää jo ainakin päästä näpertelemään. Ensi kerralla juttua lopputuloksesta. :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Herkutteluviikonloppu Pohjois-Karjalassa

Tämän viikonlopun vietin sukulaisilla Pohjois-Karjalassa. Perse puuduksissa ensin seitsemän tunnin työpäivän ja viiden tunnin autossa istumisen jälkeen päästiin viimein majapaikkaan mummille Kontiolahteen. Vaikka viikonloppu menikin nopeasti, sukulaisilla käyminen on aina ihanaa kahdesta syystä: siellä pystyy nukkumaan makeat yöunet eikä maha pääse koskaan kurnimaan nälästä. En varmaan ole ainoa, jonka mielestä mummin tekemä ruoka on maailman parasta?

Kun mummin lisäksi samalla reissulla tuli moikattua myös serkkua ja tätiä Joensuussa, tuli kaksi päivää elettyä käytännössä pelkillä herkuilla. Joensuu olikin lauantaina täynnä iloista Ilosaarirock-väkeä ja päivän kruunasi lähes helteinen, aurinkoinen sää. Söin elämäni ensimmäisen kerran mausteista intialaista ruokaa, ja jälkkäriksi ostettiin serkun kanssa söpöstä pop up -kioskista aitoa joensuulaista jäätelöä. Perinteinen maalaisromanttinen puinen kioski, puulaatikoista myytävät kylmät juomat ja vieressä koristeellinen pöytä penkkeineen näytti vetävän asiakkaita hyvin ja kieltämättä nyt harmittaa etten napannut siitä enempää kuvia. 


Kiivisorbetti, suklaa ja porkkana-raparperi

 Jos kuitenkin eksytte kesän aikana Joensuun torin kulmille, suosittelen! Ihanaa kun joku jaksaa panostaa noin myös visuaaliseen puoleen. Mummin luona taas tuli juotua pullakahvit parvekkeella, mitä en kotona pysty tekemään.



Kun puolet suvusta asuu Pohjois-Karjalassa, tulee näillä reissuilla usein syötyä perinteisiä karjalaisia ruokia. Karjalanpiirakoita ja kukkosia (eräänlainen sämpylä jonka päällä riisipuuroa) oli tarjolla nytkin. Yksi mun erityisesti rakastama, mummin usein leipoma herkku on vaaleat, manteliset pikkuleivät joita voisin mutustella rasiakaupalla. Resepti on peräisin vuosikymmeniä vanhasta keittokirjasta, ja nappasin sen viime vuonna omaankin reseptikansiooni. Ajattelin jakaa sen teillekin:

Vaniljavannekkeet eli mummin vaaleat herkkupikkuleivät

350 g voita tai margariinia
200g sokeria
1 muna
100g mantelijauhetta
vaniljasokeria
425g vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Loput aineet vaivataan taikinaan. 
Pyörittele jauhotetuin käsin pikkuleipiä pellille, ja paista 175°c 10min.


Kuvaa ei nyt valitettavasti pikkuleivistä ole, mutta ehkäpä joku innostuu kokeilemaan reseptiä ilman kuvaakin. Alun perinhän taikinasta pitäisi nimensä mukaisesti muistaakseni pyöritellä rinkelin muotoisia vannekkeita, mutta meidän mummi tekee ihan vain pyöreitä pikkuleipiä. Maistuu hyvin niinkin!



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Niittykukkia ja taulupohdintaa

Tulipas pitkä tauko kirjoittamisesta. En ole suinkaan unohtanut blogia, viime viikot ovat vain sujahtaneet ohi niin ettei ole ehtinyt kunnolla alas istumaan ja ideoimaan. Viikonloputkin olen viettänyt pois kotoa.

Olen viime aikoina miettinyt mitä tuonne makkarin seinälle laittaisi. Haluaisin kokeilla tehdä itse esim. kangastaulun, ja olen netistä vähän katsellut vinkkejä. Pohjana voisi siis käyttää styrox-levyä tai valmiita puukehyksiä. Styrox olisi kyllä kevyempi ripustaa ja kangaskin olisi varmaan helpompi pingottaa neuloilla. Vuokrakämppään en kuitenkaan viitsisi kovin isoja naulanreikiä porailla. Kävin jo K-raudassa kiertelemässä mutta en hölmönä löytänyt styroxia mistään. Kuulin myöhemmin että niitä olisi ollut tietysti varmaan ulkona rakennustarvikkeiden luona. Pitää siis käydä joku päivä myöhemmin etsimässä uudelleen ja tällä kertaa ehkä myyjältäkin kysymässä! :D

En ole vielä varma millaisen kankaan haluaisin, joten ajattelin käydä kangaskaupoissa kiertelemässä ja mennä vain inspiraation mukaan. Toisaalta myös valokuvasta teetetty taulu voisi olla kiva. Serkkuni on teettänyt perheensä kotiin omasta hääkuvastaan ja jokaisesta lapsesta mustavalkoiset taulut, ja hienot on. Pitäisi vain onnistua nappaamaan itse sopiva kuva tai penkoa arkiston kätköistä... Tämä vaihtoehto tulisi tietysti kalliimmaksi, mutta olisi ainakin persoonallinen. Esim. Ifolorilla isoimmat canvas-taulut ovat näköjään tarjouksessa nyt n.70e. Tarkoituksenani kun on kuitenkin hankkia suht iso taulu, koska yhtenäistä seinäpintaa on paljon.

Kävin eilen porukoilla ja samalla reissulla kävelyllä poimimassa ison kimpun luonnonkukkia. Lisäsin joukkoon pihasta isoja, pinkkejä pioneja ja lehtiä ja lopputulos oli kyllä aika ihana! Tuoksu toi mieleen meidän kesämökin, jonne en valitettavasti koko kesänä pääse.




Kimppu pääsi kunniapaikalle makuuhuoneen kaapin päälle. Niin kuin olen jo aiemmin sanonut, en ole todellakaan mikään viherpeukalo ja tapanani ei ole ostaa yleensä kotiin kukkia, mutta kesällä pitää toki niittyjen annit hyödyntää. Käyn varmasti keräämässä vielä toisenkin kimpun kesän aikana tämän kimpun kuoltua. Loistava tapa saada pientä piristystä kotiin ilmaiseksi. :)