Sivut

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Pieleen mennyt lauantai

Tänään piti olla kesävaatteiden shoppailupäivä Helsingissä. Liput Onnibussiin oli ostettu jo pari viikkoa sitten ja odotin koko viikon viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Reissun jälkeen piti tehdä postaus mahdollisista kivoista pikku sisustustuliaisista. Eilen kuitenkin alkoi töiden jälkeen vasemmassa kyynärpäässä särky, joka paheni yöllä niin että vietinkin tänään shoppailun sijaan päivän päivystyksessä jonottaen.Voin sanoa, että kyllä muuten vitutti.

Äiti antoi mukaan päivystykseen Kodin kuvalehden luettavaksi. Huomasin vasta nyt miten hyvältä toi kinuskimunkki kannessa näyttää....


Lopputulos: kyynärpäässä töissä tullut nivelrasitusvamma (kyllä, toimistotyö on näköjään vaarallista!) ja viikko sairaslomaa. Koneella kirjoittaminen on nyt siis pannassa ja pidän siksi tämänkin postauksen lyhyenä. Salilla käymisenkin jätän nyt suosiolla väliin joten yritän keksiä jotain kädelle ei-rasittavaa tekemistä kotona olemisen ajaksi. Onneksi säät näyttää lämpenevän, joten voi käydä kevätkävelyillä. Seuraavan kerran valitettavasti palailen siis blogin pariin vasta vapun jälkeen, kirjoittelen silloin makkarista joka on nyt viimein "valmis"! :)


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tuparit

Sitä jotenkin tajuaa että on vissiin tulossa vanhaksi kun yritin eilen ihan tosissaan krapulassa kirjoittaa tätä, mutta eihän siitä mitään tullut. :D Jaksoin just ja just pitää silmiä auki yhdeksään asti illalla, ja sekin vain vaalien takia.... Lauantaina siis pidin vihdoin tuparit kavereille. Vaikka olohuoneeni ei mikään iso ole, mahtui tänne 11 henkeä oikeastaan ihan hyvin kuitenkin. Ikkuna loppuillasta auki vaan ja vähän happea sisään. Kävin hakemassa vielä porukoilta ylimääräisen jakkaran, että varmasti riitti istumapaikkoja kaikille.

Perjantai ja lauantai kului töiden jälkeen pelkästään siivotessa ja leipoessa. Mulla on keittokomeron seinällä Kinuskikissan seinäkalenteri ja tiesin jo heti muuttaessa mitä aion tupareissa tarjota. Pellillinen Cookie dough -leivoksia siis. Pohja tarttui hassusti leivinpaperiin tiukasti kiinni ja palojen leikkaamisen jälkeen lopputulos oli visuaalisesti aika kamala, mutta makuhan se on tärkein, eikös vaan? :) (Siinä myös syy miksi en nyt niistä kehtaa kuvia teille jakaa) Maku oli siis onneksi just sitä mitä odotinkin, eli hyvää mutta ällön makeeta. Lisäksi tein mm. lehtitaikinasta juustokierteitä.

Syömisten lisäksi tarjolla oli vieraille Mojito-aineksia, ja drinkkien tekijäksi tarjoutui sopivasti baarimikoksi opiskeleva ystäväni.



Ilta oli hauska ja oli oikeasti ihanaa nähdä pitkästä aikaa kaikki lähimmät ystävät koolla. Kaverit tiesi aika hyvin mun maun ja tuparilahjaksi sain mm. suklaata, kaakaoteetä ja lahjakortin Millan putiikkiin. Siellä en olekaan nyt vähään aikaan käynyt vaikka se tossa lähellä onkin, joten pitää siis kai käydä tekemässä sisustushankintoja taas joku päivä! ;)






keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kirpputorille tavaraa

Vietiin tänään kaverin kanssa muutamat kassilliset tavaraa kirpparille. Ollaan vuokrattu yhteispöytä 24.4. asti ja innolla odotan, tuleeko voittoa. Tosin tällä hetkellä tärkeintä olisi vaan saada tuota kodin tavaramäärää karsittua. Viime syksynäkin meillä oli toisen kaverin ja hänen kälynsä kanssa yhteispöytä, mutta silloin huomasi kyllä etteivät kesävaatteet käyneet oikein kaupaksi. Nyt siis niiden osalta uusi yritys!

Olen siis syksystä asti säilyttänyt pari kassillista myymättä menneitä vaatteita sängyn alla ja tulihan sitä kaivettua lisääkin kaapista. Muistan kuinka nuorempana hamstrasin kaikkea ja siitä oli sitten tosi vaikea luopua. Näin vanhempana sitä tajuaa, että kunnon inventaario välillä tekee ihan oikeasti hyvää. Ja opettaahan se myös luopumista. Tosin tälläkin kertaa höpsönä päädyin säästämään yhden taulun koska siihen vaan liittyi niin paljon tunnearvoa.



Laskin, että vein kirpparille tavaraa yhteensä noin 150e arvosta. Jos halvoilla hinnoilla yhteissummaksi tulee jo noin paljon, en uskalla edes ajatellakaan kuinka monen sadan euron edestä olen todellisuudessa hautonut vaatteita ja kenkiä kaapeissani! Huh. Ja monet niistäkin vain kerran tai ei koskaan käytettyjä.

Lahden Cetorilla siis pöydästä numero 1 löytyy muutamalla eurolla mm. vaatteita, kenkiä ja vöitä, myös täysin käyttämättömiä. Käykäähän ostamassa pois! ;)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Helppo ja halpa tee-se-itse sisustustekstitaulu

Huh pari viikkoa sitten alkoi uusi työ ja oon ollut ihan älyttömän väsynyt iltaisin. Tääkin viikko hurahti ihan tosta vaan ja selvisin vasta nyt kirjoittamaan. Kun kahdeksan tuntia naputtaa intensiivisesti koneella, tuntuu että haluaisi pitää kotona läppärin kiinni kokonaan. Yritän kuitenkin pitää kirjoitustahtia yllä täällä jatkossakin.

Mutta nyt ohje helppoon ja halpaan tee-se-itse -sisustustauluun: Niin kuin olette varmaan jo huomanneet, en ole mikään erityinen sisustustekstien fani. Ainoa teksti mitä pitkään kodistani löytyi, oli isot KOTI-sisustuskirjaimet, jotka aikoinaan ruotsinristeilyltä Tukholmasta kotiin raahasin (ihan kuin niitä ei täältä saisi...). Jotenkin vaan kaikenlaiset "Home sweet home" ja "Live, laugh, love" -jutut pikemminkin pistää enemmän ällöttämään kuin ihastuttaa. Toki jos jokin oivaltava teksti sattuu tielle tulemaan, voisi se ehkä kotiin lähteäkin.

Kuitenkin mulla oli mielessä pyörinyt jo pitkään yksi tietty sanoituksenpätkä, joka sopii pohdiskelevalta sanomaltaan niin hyvin omaan elämääni ja elämänfilosofiaani, että mun oli aivan pakko saada se ylös jonnekin. Joku toinen saattaisi ehkä tatuoida vastaavan pätkän itseensä, minä ajattelin tehdä siitä taulun.

Tarvikkeet sisustustauluun ovat erittäin yksinkertaiset: A4-kokoinen kehys (itse ostin silloin kuukausi sitten Ikeasta, muistaakseni 2,50e. Tosin harmikseni huomasin että sitä ei nyt enää Ikean sivuilta löydy, joten liekö tässä välissä jo ehtinyt poistua valikoimista :/ ) ja lisäksi tulostin. Ja siitä vaan sitten haluaamaasi tekstiä suunnittelemaan! Jos alkaa kyllästyttää, niin vaihto onnistuu vaikka viikoittain.






Gunnareiden balladeihin liittyy itselleni tärkeitä muistoja enemmänkin, joten taulu on nyt makkarin kaapin päällä yhdessä muiden muistojen -  kummipojan piirroksen ja valokuvien - kanssa.

Huomasin muuten eilen että ikkunan edessä kasvavien puiden oksissa on jo silmuja. Kesää siis odotellessa!



sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Makkarin uusi valaisin

Ennen kuin muutama vuosi sitten muutin kotoa pois, sokeripala tarkoitti mulle sitä kuutiota joka tiputetaan kahviin. Nyt se tarkoittaa mulle jotain sellaista, mikä on parasta jättää jonkun muun hoidettavaksi. Myönnetään, taidan olla vähän uusavuton, mutta en oikeasti välillä tiedä mitä tekisin ilman isääni. Erityisesti valaisinten laittaminen on sisustamisessa sellainen juttu, mihin suosiolla pyydän häntä apuun. Johtuu varmaan myös siitä, ettei näillä 155 sentillä hirveästi lähdetä kattoon kurkottelemaan... En tiedä muiden asunnoista, mutta mulla ainakin on aina jostain syystä valaisinsysteemit olleet katossa tosi ihmeelliset. :D Miksei niissäkin voisi vaan kaikissa pistää töpseliä seinään ja siinä se?

Keittiöön ostin valaisimen Ikeasta, mutta kun näin iskän kiroavan sen hankalaa asentamista, päätin hankkia hänen hermoja säästääkseni makuuhuoneen lampun jostain muualta. Makkarissahan oli ennen täällä jo valmiiksi ollut pieni, violetti, kapea valaisin joka oli käytännössä hyödytön, koska se valaisi vain suoraan alapuolelleen. Kaiken lisäksi valossa oli sellainen iiihana oranssi sävy. Käytinkin kuukauden pelkkää pöytälamppua valaisemiseen.



Pyörittelin pitkään muutamaa vaihtoehtoa mielessä, mutta Anttilassa oli alennusmyynnit menossa ja päätin tarttua tilaisuuteen. Mukaan lähti pyöreä, pehmeäpintainen Cotton club-valaisin, johon olin mainoksessa ihastunut jo ennen muuttoa. Lahden myymälässä oli vain 25, 35 ja 45cm kokoisia, ja päädyin ottamaan sen isoimman koska makkarinihan on loppujen lopuksi aika iso ja pieni pallo olisi vaan näyttänyt naurettavalta.

Kävi ilmi, että vanha valaisin oli ruuvattu kiinteästi kiinni kattoon ja kolme tuntia hurahti sen irrotuksessa ja uuden asennuksessa ihan siivillä. Välillä piipahdettiin rautakaupassa hakemassa pultteja, koska katossa valmiiksi olleet oli rikki ja itse asiassa pallo roikkuukin katosta nyt sitten vain yhden ruuvin varassa. Mutta siellä se nyt on ja toivottavasti pysyykin!




Päällä ollessaan varjostin heittää seinälle ja kattoon hauskat kuviot, ja tykkään itse tuosta pehmeästä materiaalista tosi paljon. Tuli huomattua taas kerran, miten paljon valaisin voi vaikuttaa huoneen ulkonäköön!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Raitoja, raitoja

Ensin ajattelin että voi hemmetti, nyt taisi tulla vikaostos. En mahtanut sille mitään, että söpöjen roosien raitojen sijaan silmiini pistivätkin ikkunasta possupinkit pellehousuraidat. Olin juuri siis hakenut Eurokankaasta ostetut verhot ja saanut ripustettua ne paikoilleen. Olin myyjälle kuvaillut että jotain pastellisävyä saisi olla, ja hänen kanssaan kierreltiin sitten kunnolla myymälä läpi. En kuitenkaan saanut mielestäni ensimmäisenä nähtyä raitakangasta, jota päätin lopulta ostaa. Verhojen ompelun ostin samalla suosiolla myös, koska valitettavasti mulla on aina pysynyt paremmin vasara kuin neula kädessä. Kaupassa pystyraita näytti tosi kivalta ja väri ihanan keväiseltä, mutta kotona aloin epäilemään. Olisikohan se naapurikaupan valmisverhon vaakaraita ollut sittenkin parempi? No, näillä kuitenkin mennään ja nyt viikon aikana katse on verhoihin jo mukavasti tottunut. Ylipäätään mulle oli pienoinen saavutus ostaa värikkäät verhot, koska jostain syystä aina saatan jumahtaa niihin valkoisiin verhoihin ja yksivärisiin kuoseihin. Makuuhuoneessa päätin kerrankin edes vähän yrittää rikkoa tätä kaavaa.



Sängyn viereen ostin mustavalkoisen, puuvillaisen Anno Lankku-raitamaton Kodin 1:stä. Iso kori on yli 50 vuotta vanha ja ukin ja mummin peruja, kuten kaappikin josta aiemmin postasin. Se lähti aikoinaan varastosta mukaan kun kotoa muutin ja on siitä lähtien toiminut hyvin lehtikorina. Kun päivittäin luukusta tippuu sanomalehti, iso lehtikori on oikesti aika kätevä (siihen asti kun on tyhjennyksen aika)!




Sänky on vieläkin vailla uutta päiväpeitettä ja kivoja tyynyjä, ja olen turhautunut kun en osaa päättää peiton väriä. Olen kallistunut vähän harmaan puolelle, mutta olisi valkoisessakin puolensa. Postissa on tulossa kuitenkin jo yksi uusi tyynynpäällinen. Ja ai että, kun toi seinä näyttää kuvassa edelleen niin tyhjältä... Siihen on pakko saada jotain täytettä. Katosta roikkuu myös uusi valaisin. Mutta siitä juttua ensi kerralla :)