Sivut

lauantai 29. elokuuta 2015

Täydellinen lauantaiaamu

Olen viime vuosina pyrkinyt toteuttamaan filosofiaa, että jos jostain haaveilet, toteuta se. Elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt, että siitä on muistettava nauttiakin.

Haaveilen usein viettäväni pitkän viikonloppuaamun sängyssä aamupalatarjotin ja sanomalehti edessä. Kuitenkin aina ponkaisen lauantainakin aikaisin ylös, vedän pikaisen aamiaisen suuhun ja suoraan salille. Ihan kuin sänkyaamiaiset kuuluisi jotenkin spesiaalipäiviin ja potisin huonoa omatuntoa vapaapäivän tuhlaamisesta laiskotteluun. Mutta miksi ihmeessä tämä lauantai ei voisi olla mun elämässä spesiaalipäivä? Varasin kerrankin kalenteriin täysin tyhjän aamupäivän, tarjottimen edellisiltana valmiiksi ja ostoskärryynki lähti vaihteeksi jotain parempaa aamupalaa kuin perinteisellä pikapuuro-kananmunalinjalla.



Kun aamuaurinko paistoi parin sadepäivän jälkeen taas suoraan makkariin ja jälkkäriksi napsin hyvällä omallatunnolla vielä edellisillalta jääneet irtokarkkijämät, niin täydellinen lauantai-aamu oli valmis. Sängyssä vierähtikin sitten aamun sijaan koko aamupäivä.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ilmainen vesi ja muita nykyisen kodin kummallisuuksia

Takana on kohta kuusi kuukautta asumista nykyisessä kämpässäni (herrajumala miten aika menee) ja havahduin tässä yhtenä päivänä siihen, etten tosiaan ole maksanut euroakaan vedestä. Vuokraan se ei kuulu, ja vuokravälitysfirmassa sanottiin aikoinaan että vesi menee kulutuksen mukaan, ja lasku tulee neljän kuukauden välein. Säästelin tarkoituksella hieman rahaa isompaa laskua varten heinäkuussa mutta eipä kuulunut. Eikä ole elokuussakaan. Lahti Aqua tuskin jakelee kuitenkaan vettä ilmaiseksi, joten oletan että lasku on mennyt taloyhtiölle, josta sitä ei syystä tai toisesta ole vielä asukkaalle toimitettu. Tai sitten elättelen toivetta, että tämä olisi vaan vuokraisännän palkkio säntillisestä vuokranmaksusta ja laskua ei koskaan luukusta kolahtaisikaan. Vesimaksun puuttuminen on sinänsä ollut kivaa, koska tiedän että päivittäinen suihkussa käyminen ja muutamat käsitiskit ja pyykinpesut viikossa ei ole yhdellekään ihmiselle ihan halpaa lystiä.

Naapureihin en ole hirveästi päässyt vielä tutustumaan muuta kuin ohimennen. Mutta niin kuin varmaan kaikilla, täälläkin ne voi kyllä kuulla. Kahdessa edellisessä kodissani on ollut yläkerrassa varsin äänekkäät naapurit ja kuvittelin jotenkin pääseväni niistä eroon täällä. Aluksi taloyhtiö vaikuttikin täydelliseltä. Ehkä jopa liian täydelliseltä. Mistään naapurista ei kuulunut huutoa eikä puhekaan kaikunut seinien läpi, kuten 1970-luvun paperiseinätalossa, jossa aikoinaan entisen poikaystävän kanssa asuttiin. Mutta pikkuhiljaa aloin huomata tiettyjen ärsyttävien äänien käyvän säännölliksi. Kuten armoton vasaranpauke, joka tuntui jatkuvan aamusta iltaan kuukausitolkulla. Monta kertaa kävin rappukäytävässä etsimässä äänen lähdettä ajatuksena hienovaraisesti muistuttaa taloyhtiön remontointiajoista, ja kavereiden kanssa ihmeteltiin että kuka ihme remontoi kuukausia putkeen pelkällä vasaralla. Lopulta onnistuin paikallistamaan paukutuksen alakerran pitseriaan. No ei ihmekään kun ääntä kuuluu viikon jokaisena päivänä ja loppuu vasta iltamyöhällä. Mitä lie pihvejä nuijivat...

Vielä paukutustakin mielenkiintoisempi on kuitenkin yläkerran herra (?) Painonnostaja. Joka ikinen päivä iltapäivästä alkaen katonrajasta kuuluu parin minuutin välein valtava jysäys, joka kuulostaa ihan kuin 30kg painot tiputettaisiin lattialle. Aaargh ei siinä äänessä vielä mitään, mutta kun koko talo tuntuu hetken tärisevän mukana! Ja kun yksi jysäys kuuluu, alat vaistomaisesti odottaa seuraavaa. Ärsyttävää.



Seinänaapurit taas olen ristinyt musikanttipariskunnaksi. Olen tainnut aiemminkin mainita kuuntelevani huvittuneena naapurin isännän epävireisiä, mutta antaumuksella laulettuja kappaleita. Vaimo taas harrastaa oopperaa. Pariskunta kuulostaa myös omistavan ainakin syntikan, kitaran, karaokelaitteet ja banjon. Ja säveltävän uruilla kauhumusiikkia. Mutta ei mua se erityisemmin haittaa, bänditreenit kun ovat onneksi loppuneet aina hiljaisuuden tultua. Ja pajon mieluummin kuuntelenkin kitaraa kuin bassonjytkeellä höystettyä turkkilaistyylistä poppia kuten edellisessä osoitteessa.

Noniin onnistuinpas kuulostamaan kukkahattutädiltä. Johtuu varmaan siitä, että jotenkin nyt kun tekee päivät töitä hulinan ja jopa remontin keskellä niin kotona on tullut huomattavasti herkemmäksi ärsyttäville säännöllisille äänille jotka rikkovat hiljaisuuden (ja erityisesti päikkärit). Pitää kuitenkin nostaa hattua sille, että vaikka asun keskustassa niin liikenteen äänet kuuluvat tosi vähän asuntooni. Ja että ainoat negatiiviset puolet jotka tästä taloyhtiöstä olen onnistunut toistaiseksi keksimään, on lähinnä juuri edellämainitut naapurit. Erään ystäväni naapurin ovessa on laudalla paikattu kirveenjälki. Pitää muistaa siis, että asiat voisivat olla kerrostalossa paljon huonomminkin!

tiistai 18. elokuuta 2015

Tuliaisia Vääksystä

Noniin, tänään se sitten tapahtui. Ajoin supernälkäisenä kotiin, kaapissa odottavat lempparikasvispihvit silmissä kiiluen ja vasta parkissa tajusin että ensimmäistä kertaa 5,5 kuukauteen olin jättänyt avaimet treenikassiin. Seuraavat 10km madellen neljän ruuhkassa porukoille vara-avaimen perässä tuntuivat muuten ikuisuudelta. No, nyt on kuitenkin maha täysi ja kaapissa pihvien lisäksi rasiallinen itse poimittuja vadelmia illaksi. Onneksi on vara-avain aina saatavilla!

Viikonloppuna käytiin äidin kanssa vanhassa Vääksyssä hieman sisustusshoppailemassa. Olin kuullut Lauran kaupasta aiemmin lähinnä sen, että siellä on kaikkea, ja toden totta siellä olikin: Vaatteista sisustustuotteisiin, astioihin, nukketalon kalusteisiin ja jopa nauloihin asti. Suurin osa ajasta menikin oikeastaan vaan ihmetellessä mitä kaikkea sieltä oikein löytyykään.


Myymälässä kierrellessä alkoi todella harmittaa, että asun vuokralla. Seinälle kiinnitettäviä kivoja hyllyjä ja kaappeja olisi ollut vaikka mitä, mutta ruuveja on tullut jo muutama porailtua enkä tosiaan viitsisi kaikkia seiniä rei'ittää (kirjoitetaankohan se noin?) vaikka lupa reikien tekoon tavallaan onkin.




Kaupassa oli myös iso valikoima erilaisia lyhtyjä. Ne pistivät miettimään, että näin kun päivät alkaa pikkuhiljaa pimenemään, olisi kiva hankkia olohuoneeseen jokin pienempi lamppu ns. tunnelmavalaistukseen. Nythän täällä on ainoastaan tuo koko huoneen valaiseva kattokruunu. Lyhty jäi kuitenkin tällä kertaa vielä mietintään. Lauran kaupassa oli myös jo joulu näköjään kovaa vauhtia tulossa, joten päädyin itsekin sitten ostamaan pienistä kulkusista tehdyn sydämenmuotoisen koristeen. Lisäksi ostin söpön yhden hengen irtopohjavuoan, jota varmasti voisi käyttää muuhunkin kuin kakun paistamiseen.



Iltapäiväkahveille mentiin viereiseen hurmaavaan Ranskalaiseen Kyläkauppaan. Musta on aivan ihanaa, kun joku jaksaa panostaa kahvila- tai kioskitoimintaan. En tykkää yhtään noista ketjukahviloista, jotka on kaikki toistensa kopioita. Tosin tällä kertaa ei ehditty paljon ihastella Ranskalaisen Kyläkaupan sisustusta, koska kirkkaalta taivaalta paistava aurinko ja kirjaimellisesti kädelle sulava cappuccino-jäätelötuutti houkuttelivat nauttimaan herkuista terassipöydän ääressä. Kahvilassa oli myös valikoima ranskalaisia limonadeja kaikissa sateenkaaren väreissä ja nappasin pienen pohdinnan jälkeen kotiin viemisiksi mandariinin makuisen.



Lähiseutumatkailua tulee itsellä harrastettua harmittavan vähän. Jos lähden reissuun, matka suuntautuu yleensä Joensuun tai Iisalmen seudulle sukulaisille, tai sitten ihan vain Helsinkiin tai Tampereelle kavereita moikkaamaan. Pitäisi kyllä lähteä jatkossa rohkeammin tutustumaan mitä kaikkea lähikunnista löytyy.

lauantai 8. elokuuta 2015

Eläimelliset kangastaulut

Pohdin aiemmin mitä laittaisin makuuhuoneen seinälle ja sain nyt siis vihdoin tehtyä haluamani kangastaulut. Iskän avustus ja porakone olivat taas tarpeen, kun kahdestaan nikkaroitiin ne töiden jälkeen. Taulut oli kuitenkin helppo tehdä yhdessä illassa. Edelleenkään en aio ottaa makkarin sisustusta liian vakavasti ja siksipä siilityyny sai kaltaistaan seuraa seinälle.


Pohjana on käytetty siis styroxin kaltaista Finnfoam-levyä, jota pystyy ostamaan K-raudasta yksittäiskappaleinakin. Finnfoam on siitä kiva, ettei se erityisemmin murene ja pinta on tasaista. Yhden 3cm paksun 200 x 60 cm levyn hinnaksi tuli n.9e.

Viikko sitten kävin Eurokankaassa etsimässä sopivaa kangasta. Mielessä ei tosiaan ollut käytännössä mitään ideaa vaan lähdin kerrankin ihan avoimin mielin pyörimään myymälään. Ehdin käydä myymälän läpi kertaalleen inspiraatiota etsien, kunnes kysyin myyjältä apua. Hänen mukaansa taulua varten paras kangastyyppi on tukeva, paksu kangas. Onneksi heti ensimmäisessä pöydässä silmään pisti kaksi eläinkuvioista mustavalkoista puuvillakangasta (Lintubongari ja Pennalan kettu) ja hintaa edes katsomatta päätin että nämä ne on. Ja koska kuviointi on tietysti vain pystypäin, päätin ottaa molempia ja tehdä kaksi taulua yhden sijaan. Alun perinhän siis tarkoitus oli tehdä sängyn päälle yksi 180cm pituinen vaakataulu. Avulias myyjä leikkasi palat niin, etteivät kuviot katkenneet hassusti kesken. Mukaan lähti myös paketillinen nuppineuloja.

Finnfoamista leikattiin siis ihan vain puukolla kaksi 90 x 60 cm levyä.




Kankaat kiinnitettiin nuppineuloilla tiukasti ja ripustusta varten taakse upotettiin myös koukkunaulat ja lankaa. Levy on aika kevyttä, joten ne kannattelevat kyllä tauluja hyvin. Ongelmia alkoi tulla vasta siinä vaiheessa, kun poranterä ei jostain syystä meinannutkaan upota kiviseinään kuten piti (ehdin jo pelätä että tapetti menee ihan piloille kun reikä vaan laajeni ja laajeni) mutta onneksi saatiin lopulta proppu ja ruuvi seinään.



Ja siinä ne nyt on! Taulut olivat aika helppoja tehdä, mutta vinkkinä että Finnfoamia käytettäessä kannattaa ostaa tumma kangas. Keltainen levy nimittäin helposti kuultaa vaalean kankaan läpi.




Kangastaulujen kustannukset (ilman kotoa valmiiksi löytyneitä kiinnitystarvikkeita):

Finnfoam-levy n.9e + kankaat yht. n.23e + nuppineulat 3,50e = 35,50e

Ei mielestäni paha hinta, ottaen huomioon että sain juuri sellaiset kuin halusin ja kaksin kappalein. Halvemmallakin tieysti olisi päässyt, jos olisi käyttänyt kangasta jossa ei kuvioinnilla ole niin väliä. Nyt ostin hieman ylimääräistä. Ja nyt kun on levyt hommattu ja leikattu valmiiksi, voi tarvittaessa huoneen ilmettä muuttaa helposti vaihtamalla uudet kankaat.