Sivut

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Tunnelmia jouluviikonlopulta

Joulussa parasta on ehdottomasti perinteet. Ollaan aina ehkä pari joulua lukuunottamatta vietetty jouluaatto kotona ihan vaan perheen kesken. Meillä ei ole hirveästi läheisiä sukulaisia lähellä, ja tänä vuonna mummikin päätti viettää joulun Pohjois-Karjalassa itsekseen. Tähän postaukseen kokosin vähän meidän perheen joulutunnelmia jouluviikonlopulta.

 Jouluaatto on kyllä ainoa päivä vuodessa, jolloin päivä menee meillä vuodesta toiseen melkein kellontarkasti saman kaavan mukaan: aamiaisen jälkeen kuusen koristelu ja tarvittavat ruokien valmistelut, klo 12 koko perhe kokoontuu sohvalle joulurauhan julistusta katsomaan, sen jälkeen syödään riisipuurolounas, iltapäivällä telkkarista Joulupukki ja noitarumpu (kyllä, sekin on pakko katsoa!). Äiti käy samaan aikaan kirkossa ja hänen tultuaan on vuorossa päivällinen perinteisine jouluruokineen, ja lopuksi illalla on tietysti lahjojen avaaminen.





Lautapelien pelaaminen on jäänyt viime vuosina tosi vähiin, mutta meille on kehittynyt perinne että jouluna pelataan ainakin jotain. Yleensä se on Cluedo, mutta tänä vuonna pelattiin myös pitkästä aikaa Trivial Pursuita. Mulla on myös oma perinne joulupäivänä käydä lenkillä lapsuusmaisemissa. Silloin on kiva liikkua, kun tuntuu että ympärillä on ihan hiljaista ja kaikki ovat sisällä joulua viettämässä.




Niin kuin joka joulu, nytkin tuli syötyä herkkuja ihan ähkyyn asti. Suklaata, korvapuusteja, joulutorttuja ja glögikakkua. Tein glögijuustokakun Valion ohjeella ja vaikka noudatin ohjetta, lopputulos epäonnistui. Kiille valui kakun läpi lautaselle ja vain ohut kerros onnistui hyytymään päälle. Lopputulos oli maukas mutta niin ruma, ettei siitä kuvaa kehdannut ottaa. Kuvailin sitten vähän muita herkkuja. Ylipäätään koko joulukuu oli nyt itselläni yhtä herkuttelua, joten ajattelin kokeilla suoraan herkutonta tammikuuta. En tiedä onnistuuko, mutta yritetään. Onnistuinhan olemaan koko syyskuunkin ostamatta mitään ylimääräistä, kun vain tein päätöksen.




Olen kuullut, että monet kissanomistajat eivät pysty kuusta pitämään. Ihme kyllä Minni ei ole koskaan ollut kiinnostunut kuusesta tai koristeista. Lahjoja avatessa toki nauhat olivat tosi kiehtovat. Oli kiva pitkästä aikaa saada viereen pörröinen unikaveri. :)



Harmi, ettei tänä vuonna pyhistä tullut pidempää joululomaa, mutta onneksi on kuitenkin vain nelipäiväinen työviikko edessä. Hyvää uutta vuotta kaikille!


torstai 22. joulukuuta 2016

Aito vai tekokuusi?

Huh, mites tää joulukuu näin nopeasti meni? Oli tarkoitus tehdä useampikin jouluinen päivitys, mutta laiskuuttani se nyt jäi. Tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa joulukuusista. Nimittäin mullahan on monena jouluna ollut iskän mökiltä tuoma pieni aito kuusi kotona. Oon aina ehdottomasti ollutkin aitojen kuusien ystävä, ihan ulkonäön mutta myös tuoksunkin takia. Viime vuonna kuitenkin kävi niin, että lattialla olleen pikkukuuseni jalasta pääsi valumaan vettä lattialle. Kävin kesken joulunvieton porukoilta kotona kuusta kastelemassa ja laitoin sanomalehtiä lattialle kuivikkeeksi kosteutta imemään. Joulun jälkeen huomasin kauhukseni, että märistä sanomalehdistä oli tietysti imeytynyt väriä vaaleaan laminaattiin. Luojan kiitos on olemassa taikasieni, joka pelasti taas tilanteen, mutta kyllä siinä vuokralaiselle pieni paniikki tuli!

Tänä vuonna päätin sitten suosiolla jättää aidot kuuset muille ja turvautua muoviseen. Ostin Clas Ohlsonilta led-valoilla varustetun pienen pöytäkuusen ja koristelin vielä muutamilla palloilla. Eihän se nätti ole, ja kootessa varisi samaan malliin kuin aitokin, mutta kyllä siitä tarpeeksi jouluinen tunnelma tulee. En keksinyt nyt kuuselle muuta paikkaa kuin lattialla, joten ensi jouluksi voisin kyllä yrittää hommata alle jonkun pienen jakkaran tai pöydän.




Olin eilen kaverillani viimeisten pikkujoulujen vietossa (niitä on nyt muutamat tässä joulukuun aikana ehtinyt kertyä) ja hänellä oli aivan ihana itse kaadettu kuusi olohuoneessa. Kun koristeita ei ole liikaa, pääsee kuusen oma kauneus esiin. Yritin vieraiden keskellä räpsiä vähän kuvia muillekin, vaikka kuusi olikin vielä nätimpi luonnossa. Olin niin kateellinen kaverini kuuselle, tänne kun ei isoa kuusta oikein mahdu ellei sitten ala huonekaluja järjestelemään.





Onneksi porukoilla on iso aito kuusi, oikeastaan vähän jopa liiankin iso. Sitä päästäänkin perinteisesti vasta aattona koristelemaan. Itse majoitun taas viikonlopuksi porukoille joulunviettoon rauhoittumaan. Se onkin ainoaa aikaa vuodesta, jolloin vapaaehtoisesti haluaa muuttaa takaisin kotiin, heh.

Hyvää joulua kaikille!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kissakuume

Olen jo monta vuotta haaveillut omasta kissasta. Olisihan se mukavaa, kun työpäivän jälkeen kotona odottaisi jokin muukin kuin tyhjä kämppä. Kaveripiirissäni lemmikittömät kaverit voi melkein nykyään laskea yhdellä kädellä, joten väkisinkin tässä on muiden karvaturreja katsellessa hiipinyt lemmikkikuume itsellekin. Äiti on joskus ehdottanut, että ottaisin Minnin tänne, mutta en raaski tehdä sitä, kun se on tottunut jo kuusi vuotta asumaan tilavassa omakotitalossa.

Kun pari vuotta sitten etsin kaksiota itselleni, yksi kriteereistä oli että lemmikit sallittu. Yksiööni ei saanut ottaa lemmikkejä (enkä niin pieneen asuntoon olisi ottanutkaan), mutta kaksioon voisi jo joku toinen mahtuakin. Kuten arvata saattoi, lemmikit sallivia asuntoja oli älyttömän vähän tarjolla ja lopulta jouduin luopumaan tästä kriteeristä, kuten parvekkeestakin. Tässä ajan myötä olen jo ehtinyt ajatella, että lemmikin hankinta jää varmaan sitten siihen vaiheeseen kun ostan joskus oman asunnon.

Kävin kuitenkin alkuviikolla kaverini kotona ruokkimassa hänen tyttöystävänsä kissaa, ja aloin miettimään että jospa sittenkin uskaltaisin kysyä vuokraisännältä olisiko lemmikkikielto neuvoteltavissa. Eihän (entisillä) naapureillanikaan ollut aluksi lupaa ottaa kissoja, mutta vuokraisäntä heltyi kuitenkin. 



Keskiviikkona soitin illalla sydän vähän pamppaillen omalle vuokraisännälleni ja kysyin. Selvisi että kielto koski lähinnä isoja koiria, joiden raapimisjälkiä hän oli aikaisemmin joutunut kalliilla korjaamaan. "Olisinhan mä aika raakalainen, jos en antaisi sun lemmikkiä ottaa. Sovitaan, että ota vaan se kissa."

Ette kuulkaas usko, kuinka iloiseksi tämä uutinen mut sai! Saman tien iski kunnon kissakuume. Olen koko viikon selaillut löytöeläintalon kuvia ja eläinkauppojen sivuja. En ole lopullista päätöstä vielä kissan hankkimisesta tehnyt, mutta jos elämäntilanne ei tästä mitenkään radikaalisti muutu, niin varmaankin ensi vuoden puolella täällä on toinenkin asukki. Sain myös taas vähäksi aikaa jatkoa määräaikaiselle työsopimukselleni, joten tää viikko onkin ollut ihan mahtava kaikin puolin!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Valkoista joulua

En tunnustaudu erityisen jouluhöperöksi. En askartele joulukoristeita heinäkuussa enkä ostele lahjoja pitkin vuotta. Joulukortteja kyllä lähetän ja pari lahjaa ostan, mutta yleensä nekin vasta kuukautta ennen joulua. Mutta kun kaupat ja media ympärillä alkavat pursuilla jo lokakuusta alkaen joulujuttuja, niin pakostihan pikkuhiljaa alkaa tehdä mieli koristella omaakin kotia jouluiseksi.

Olin marraskuun alussa kaverin kanssa muutaman päivän shoppailureissulla Amsterdamissa. Alun perin ajattelin mennä Lontooseen yksin jouluvaloja ihastelemaan, mutta kun kaveri etsi kaupunkilomakohdetta niin päätettiin lähteä yhdessä. Amsterdam oli itselle tuttu kaupunki jo parin vuoden takaa, kaverini taas kävi nyt ensimmäistä kertaa. Amsterdamkin oli hyytävästä vesisateesta huolimatta jo ihanan jouluisissa tunnelmissa, ja keskustaa koristivat nätit valot. Kumpa Lahdessakin osattaisiin panostaa valaistukseen yhtä paljon!



 Katujen varsilla oli paljon pikkuputiikkeja, joissa myytiin kaikenlaisia persoonallisia joulukoristeita, ja yhdessä puodissa tuli vierailtua pariinkin kertaan. Jotain oli siis pakko tuoda tuliaisiksi koti-Suomeenkin.


Mulla on vähän tyhmä tapa välillä ostaa tavaroita miettimättä mihin niitä edes laitan. Ostin mm. hopeisen pöllökuusenkoristeen ja ison ja pienen käpykoristeen, vaikka en ole omaan kotiin isoa kuusta koskaan tuonutkaan. Mutta hyvin ne paikkansa kotoa löysivät. Pöllö seisoo jaloillaan sivupöydällä ja käpykoristeet ripustin vitriinin oveen. Lisäksi ostin tuikkukupin, joka toivottaa hyvätä joulua eri kielillä.






Olin miettinyt koko marraskuun, että voisi myös ostaa jonkun jouluisen kukka-asetelman, kun olen ihme kyllä onnistunut nuo vanhemmatkin viherkasvit pitämään hengissä. Onneksi en ehtinyt mennä kauppaan asti, koska sainkin sitten yllättäen äidiltä lahjaksi kivan joulukukan kukkakaupasta, jossa olin aikoinaan yläasteella TET:ssä. On kuulemma ihan mua varten tehty.





Tänä vuonna siis mun joulusisustus näyttää aika musta-valko-harmaalta. Kaappia penkoessa löysin paljon joulukoristeita aiemmilta vuosilta, mitä en edes muistanut. Ensi vuonna voisi varmaan katsoa ensin sieltä ennen kuin ostaa mitään uutta :D