Sivut

torstai 21. joulukuuta 2017

Kuusenoksia maljakossa

Aitoa kuusta en tänäkään vuonna kotiini hankkinut, mutta havuja sain lopulta kuitenkin. Iskä kun oli taas tuonut mökiltä kärryn täydeltä kuusia, ja niistä riitti itsellekin muutama oksa. Laitoin oksat maljakkoon, jossa näyttävät hyvin ainakin toistaiseksi kestävän ilman suurempia varistuksia. Yllätyksekseni kissakaan ei ole ollut huomaavinaankaan.





Miksiköhän en ole tätä aiemmin keksinyt? Kyllä se vaan niin on, että aito kuusenvihreä tuo joulun tunnelmaa. :)

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukoristelua kotona

Myönnän, että tänä vuonna en ole jaksanut panostaa niin paljon kodin somistamiseen jouluun tai edes ylipäätään talviasuun. Aiempina vuosina kun olen jotenkin tarkkaan miettinyt miltä haluan kotona talvella näyttävän, olen ostellut tekstiilejä ja uusia koristeita. Nyt mennään niillä, mitä kaapista jo valmiiksi löytyi. Okei, pari koristetta ostin kyllä. Mutta molemmat olivat ihan heräteostoksia muiden shoppailujen lomassa.

Nyt kodissani on sen verran tilaa, että tänne mahtuisi ihan isokin kuusi, mutta koska vasta ostin tuon pienen tekokuusen, en alkanut uutta ostamaan. Viime talvena ostin Millan Putiikin alennusmyynnistä pienen tekohavukoristeen. Koriste tarvitsi ruukun ympärilleen, joten päätin laittaa sen jouluiseen tuikkukuppiin. Kissan takia en ole nyt uskaltanut kynttilöitä muualla poltella kuin lyhdyissä, niin saa sekin käyttöä.




Aloin syksyllä seuraamaan Flying Tiger Copenhagen Instagramissa. Ei ehkä olisi pitänyt, koska päädyin taas poikkeamaan shoppailureissulla kyseiseen myymälään. Ja koska en osaa Tigerista poistua koskaan ostamatta mitään, tällä kertaa mukaan tarttui olikohan euron joulukoriste, joka pääsi vitriinin ovea koristamaan käpyjen kanssa. Hopeisen poron taas ostin Prismasta. Olin jostain tuollaisesta oikeastaan haaveillut jo pidempään, joten se pisti silmään kauppareissulla ja pitihän se sitten ostaakin.




En ole jostain syystä koskaan ollut suklaakalenterien ystävä, siis en edes lapsena. Mielestäni on aina ollut mielenkiintoisempaa kun luukun takaa paljastuu jotain muuta kuin suklaapala päivästä toiseen. Minulla tulee myös ainakin koko joulukuun mässäiltyä ihan tarpeeksi muutenkin, niin siinä toinen syy unohtaa herkkukalenteri. Pakko sanoa etten myöskään ymmärrä niitä kalliita krääsäkalentereita. Eikös joulukalenterin idea kuitenkin ole jotenkin kärsivällisesti johdattaa jouluaattoon, jolloin vasta lahjat kuuluu avata? Tänä vuonna ostinkin joulukalenterin, josta paljastuu päivittäin jokin mietelause. Kliseisiä osa, mutta osa on kyllä onnistunut oikeasti pysäyttämäänkin. Kuten "älä koskaan kadu mitään, mikä sai sinut hymyilemään". Tuo tuppaa välillä unohtumaan.


Joulukuu menee aina jotenkin älyttömän nopeasti. En voi uskoa, että jouluaatto on jo 1,5 viikon päästä! Tänä vuonna joulun odotus tuntuu vielä entistäkin makoisammalta, koska itsellä on tiedossa ennätyspitkä joululoma - pyhineen 1,5 viikkoa. Olen tainnut pitää yhtä pitkän joululoman viimeksi opiskelujen päätyttyä. Hyvää joulunodotusta muillekin! :)


tiistai 5. joulukuuta 2017

Uusi koti esittelyssä: makuuhuone

Muutosta on nyt kolme viikkoa. En ole halunnut esitellä uutta kotiani ennen kuin kaikki on paikoillaan, mutta nyt alkaa olla kaikki valmista, paitsi eteinen. Vihaan sellaista keskeneräisyyttä, joten nyt on vihdoin ihanaa kun lattialla ei loju enää kokoamattomia huonekaluja eikä ikkunassa vuokraemännän verhoja.

Makuuhuone oli ensimmäisenä "valmis" joten ajattelin sen ensimmäisenä esitelläkin. Makkarinihan on siis hyvin erilainen kuin entisessä kodissa. Huomattavasti pienempi ja keskellä asuntoa. Sinne näkee sekä eteisestä että olohuoneesta, ja sen läpi kuljetaan keittiöön. Keskeinen sijainti onkin siis nykyään pakottanut pitämään huoneen siistissä kunnossa, mikä on oikeastaan hyvä vaan.



Kodissani on kaikki kiinteät vaatekaapit eteisessä. Halusin makuuhuoneeseenkin kaapin, joten kävimme tosiaan jo ennen muuttoa hakemassa Heinolasta tori.fi:n kautta löytämäni ilmaisen vaatekaapin. Hakureissussa kävi semmoinen kömmähdys, että vaikka mittasin kaapin mahtuvan korkeudeltaan huoneeseen, en tajunnut, että 230cm korkean kaapin tuominen ovesta sisään voi olla haastavaa... Kaappi oli siis valmiiksi koottu, ja kun iskä ja pikkuveli sen olivat raahanneet 6.kerrokseen, kaappi juuttui oviaukkoon. Siinä sitten koko perheen voimin ihmeteltiin mitä tehdään ja jouduttiin kuitenkin purkamaan kaappi paikalla osiin. Lopulta kävi niin ikävästi, että kaappia uudelleen kootessa osat eivät pehmeyttään kestäneet, koska kaappia oli pidetty ulkovarastossa ja puu oli saanut kosteutta. Ei auttanut siis muu kuin tehdä reissu Ikeaan ja ostaa suosiolla uusi vaatekaappi. Onneksi ei tullut rahanmenetystä muuta kuin bensat, mutta kyllä vähän harmitti silti kaiken sen vaivan jälkeen.



Äidiltä saatu matto. Kissa tykästyi välittömästi!

Makuuhuone on jotenkin hyvin haastavan mallinen sisustaa, koska sängylle löytyy käytännössä vain yksi paikka. Se oli pakko sijoittaa keskelle huonetta ettei olisi ovien tiellä. Alunperin en aikonut ostaa mattoa makuuhuoneeseen ollenkaan, mutta äiti oli ostanut liian pienen maton, joten sain sen itselleni. Onhan se mukavampi kuitenkin paljan jaloin penkoa vaatekaappia  matolla kuin kylmällä lattialla seisten. Pakko muuten myöntää, ensin en ollut kovin ihastunut näihin parkettilattioihin kun olin tottunut niihin vaaleisiin laminaatteihin, mutta nyt en kyllä vaihtaisi pois! Aito puunväri tuo kuitenkin tiettyä lämpöä sisustukseen.




Jouluhiiri

Makuuhuoneesta on käynti parvekkeelle. Odotan jo innolla kevättä ja jos pääsisi vaikka syömään aamupalaa sinne.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Fiilistelyä uudessa tyhjässä asunnossa

Muistan kun aikoinaan melkein kolme vuotta sitten aloitin blogini. Vaihdoin silloin asuntoa yksiöstä tähän pieneen kaksioon, joka oli unelmieni asunto vaikkakin se kaivattu parveke puuttui. Olin silloinkin asunut yksiössäni pari kuukautta vajaat kolme vuotta. Jostain syystä näköjään kolme vuotta on elämässäni se asunnon vaihdon sykli.

Kolme vuotta sitten muutto tarkoitti minulle uutta alkua. Erillisen makuuhuoneen lisäksi halusin silloin jollain tavalla aloittaa puhtaalta pöydältä. Olin vastavalmistunut ja tosielämä edessä. Kun mietin aikaani yksiössä, tuntuu että niihin kolmeen vuoteen mahtui niin älyttömästi kaikkea, etten edes tahdo muistaakaan. Nyt taas on hämmentynyt olo että höh, vastahan minä tähän äsken muutin. Vaiherikkaasta opiskelijaelämästä vaihto työelämään kun on selkeästi tuonut sen, että kuukaudet tuntuvat vierivän huiman paljon nopeammin ja päivät ovat hyvin samanlaisia. Nyt ei ole samanlaista vapautumisen tunnetta kuin edellisessä muutossa, mutta onhan se kodin vaihto jollain tavalla aina uusi alku. Kesän myötä kun parisuhdekin päättyi, ja vaikkei asiaan mitään draamaa liittynytkään niin ehkä "uusi alku" on ihan paikallaankin...

Taisin jo blogini alkutaipaleella hehkuttaa, miten rakastan uuden kodin tyhjiä huoneita. Siis oikeasti, jos pitäisi laatia lista sellaisista elämän pienistä asioista, joista nautin suunnattomasti, lista näyttäisi kutakuinkin tältä:

  • päikkärit
  • suklaa
  • uuden kodin tyhjät huoneet
  • vastaleikatun nurmikon tuoksu
  • kahvittelu hyvän ystävän kanssa
  • ihastuminen

En mahda sille mitään, että nytkin olen ravannut tuolla uudella kämpällä pyörimässä tyhjissä huoneissa ihan vaan fiilistelemässä. Katselemassa ikkunasta uusia näkymiä, mittailemassa huonekalujen paikkoja, pohtimassa uutta sisustusta ja ihan vaan ihastelemassa miten isoilta huoneet näyttävätkään ilman huonekaluja. Ja miettimässä miten onnellinen ja onnekas olenkaan, kun tämän asunnon sain.

Otin nyt esiteltäväksi muutamia kuvia asunnosta tyhjänä. Lattialla lojuu kappaleita vaatekaapista, jonka sain ilmaiseksi tori.fi:n kautta. Huonejärjestys on vähän hassu (makuuhuoneesta mennään keittiöön), mutta ah kuinka rakastankaan noita pariovia! Erityisesti myös tykkään tuosta isosta olohuoneesta.

Keittiö. Ensimmäistä kertaa siis keittiööni mahtuu kerralla enemmäin kuin yksi ihminen! Jalkojen alla on laattalattia.




Olohuone. Noi pariovet! 




Makuuhuone


Eteinen

Kylpyhuone



Muutto on vasta parin viikon päästä, koska se on ainoa vapaa viikonloppuni marraskuussa (osasinpas buukata juuri tämän kuukauden täyteen...) joten siihen asti joudun vielä kitkuttelemaan. Mutta onneksi voin pikkuhiljaa muuttaa turhia tavaroita jo itsekseni alta pois niin ei ole muuttopäivänä niin isoa kuormaa.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Yllätysmuutto

Joskus pitää elämässä tehdä nopeita päätöksiä. Tämän huomasin taas kerran perjantaina, kun tylsyyksissäni selailin netissä asuntoilmoituksia. (En ole ollut muuttamassa nyt tosissani mihinkään, mutta huvikseni aina silloin tällöin selailen tarjontaa sekä vuokra- että myyntimarkkinoilla haaveillakseni.) Yhtäkkiä bongasin jotain hyvin mielenkiintoista. Omassa taloyhtiössäni oli juuri vapautunut ylimmän kerroksen kivan kokoinen kaksio lasitetulla parvekkeella. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun mietin, tarttuako puhelimeen vai ei. Tiesin nimittäin, että jos en tarttuisi tilaisuuteen saman tien, se menisi ohi. Olin kuitenkin haaveillut jo pidempään siitä parvekkeesta, ja olin juuri alkuviikolla saanut takapihalta lämmityspistokkeellisen autopaikankin lähes kolmen vuoden jonotuksen jälkeen. Vuokrakaan ei olisi paha.

10 minuutin pohdinnan jälkeen soitin omistajalle ja pääsin heti samana iltana katsomaan asuntoa. Kissoja kohtaan hänellä ei onneksi ollut täyskieltoa, kun kerroin että Nuppu on hyvin sisäsiisti.

Olo oli jotenkin hyvin kummallinen, kun kävelin tyhjässä asunnossa. Talo on sama, mutta rappu eri ja näkymät hyvin erilaiset kuin nykyisestä kakkoskerroksesta. Parveke ei ollut iso, mutta näkymät hyvät ja päiväaurinko paistaisi sinne. Pohjamalli oli vähän erikoinen, sillä keittiöön mennään makuuhuoneen kautta, mutta toisaalta taas asunto on läpi talon eli näkymät on sekä kadulle että pihalle. Asuntoa kävi kuulemma muutama muukin katsomassa, mutta ilmeisesti sitten onnistuin vakuuttamaan omistajan, koska sain asunnon itselleni! Joudun tosin maksamaan marraskuussa kahdesta asunnosta vuokran, muuten asunto olisi mennyt jollekin joka pystyy saman tien muuttamaan.

On jotenkin ihan epäuskoinen, innostunut fiilis. Vielä muutama päivä sitten en ollut realistisesti muuttamassa vielä vähään aikaan mihinkään  ja nyt olisi muutaman viikon päästä muutto edessä. Uusi kämppä on tyhjillään jo nyt, joten pääsen onneksi viemään pikkuhiljaa tavaroita jo ennen varsinaista muuttopäivääkin. Pakettiautoakaan ei tarvitse tällä kertaa vuokrata! Ainoa asia mikä mietityttää on niiden huonekalujen, jotka eivät mahdu pieneen hissiin, raahaaminen 6.kerrokseen kierreportaita.....

Omalla kohdalla perjantai 13. päivä ei siis ollutkaan epäonninen, vaan päinvastoin erittäin onnekas! En ole kovin taikauskoinen enkä omista mitään ennustajanlahjoja, mutta luotan intuitioon. Mulla oli ollut jo parin viikon ajan sellainen kummallinen vahva fiilis, että jotain isoa positiivista tapahtuu pian. Viime viikolla tapahtuikin melkein joka päivä jotain pientä kivaa: yhtenä päivänä sain sen autopaikan, toisena sain yllättäen postissa vasta toissapäivänä tilaamani paketin, kolmantena sain kutsun entisten työkavereiden pikkujouluihin. Ja sitten viikko huipentui tähän. Mitähän kivaa tällä viikolla tapahtuu?

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kylpyhuoneen päivitys mustilla tekstiileillä

Pitkin kesää huomasin aina kylpyhuoneessa käydessäni, että en oikeastaan viihdy siellä. Ja eihän näin pitäisi olla, huonehan on vasta kolme vuotta sitten remontoitu tuliteräksi. Mutta kyse olikin siitä, että olin tässä melkein sen kolmen vuoden ajan keskittynyt laittamaan muita huoneita ja unohtanut kylppärin kokonaan. Sen jälkeen kun tämän postauksen aikoinaan tein, en ole kylppärin sisustukseen koskenut oikeastaan mitenkään. No, olen ostanut pöntön päällisen hyllyn nurkkaan Ikean tekokasvin huonetta piristämään ja saippuapumpun. Mutta muuta en.


Tajusin, että mintunvihreät pyyhkeet ovat ihan kivat, mutta kaipasin huoneeseen vähän skarpimpaa ilmettä. Ja lisäksi mattoa. Pyörittelin vähän aikaa päässäni, olisiko liian räväkkää ostaa kokomustat tekstiilit vihreiden tilalle, mutta hitto, musta oli jo valmiiksi suihkuverhon toinen tehosteväri ja mustavalkoista skarpimpaa yhdistelmää saa kyllä hakea. Aloin siis metsästää, mistä saisi pieniä kylpyhuoneen mattoja. Niitä ei nimittäin ole kovin helposti löydettävissä, koska jostain syystä kaikki tuppaavat olemaan lähemmäs tai yli metrin pituudeltaan, joka on ihan liian suuri minikylppäriini. Aikoinaanhan multa jäi se maton ostaminen nimenomaan siksi, kun ajattelin että näin pienessä huoneessa matto kastuu auttamatta suihkusta. Mutta loppujen lopuksi ei se kyllä erityisemmin kastu, kiitos hyvän suihkuverhon.


Kun Ikean valikoimista sattui sitten löytymään tarpeeksi pieni matto ja vielä mustana, niin suuntasimme sitten eräänä torstai-iltana kavereiden kanssa Vantaalle. Lattialle ostin siis mustan Badaren-kylpyhuoneen maton (koko 40 x 60cm, 4,99e) ja pyyhkeiksi niin ikään mustat Fräjen-pyyhkeet (1,99e ja 7,99e)  Pesuaineiden säilytykseen ostin meriheinästä punotun Flådis-korin (9,99e), jonne purnukat mahtuvat hyvin. Kotimainen hunaja-rosmariini-saippua taas on tuliainen Helsingistä, jossa kävimme perheen kanssa juhlimassa iskän synttäreitä kuukausi sitten.




Laskin, että kylppärin päivitykseen meni tällä kertaa noin 50e (johon sisältyi pyyhkeet x 2), joten järin suurta budjettia ei tarvittu. Musta ei kyllä ehkä värinä ole käytännöllisin  kissataloudessa, varsinkin kun huomasin, että Nuppu on näköjään karvoista päätellen ominut maton yhdeksi löhöilypaikakseen, mutta toisaalta, jos oma viihtymistasoni kylppärissä on somistuksen jälkeen huomattavasti noussut ja kissakin tykkää, niin eikös silloin uudistus ole onnistunut kaikkien kannalta? :)

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Vaihteeksi työpaikan viihtyvyydestä

Blogini on keskittynyt kodin sisustamiseen ja kotona olemiseen, mutta tällä kertaa ajattelinkin kirjoittaa vaihteeksi työpaikan sisustuksesta. Olen nimittäin tässä alkusyksyn aikana tajunnut, kuinka paljon oikeastaan työpisteellä on merkitystä omaan mielialaan ja töissä viihtymiseen. Yleensä tuppaamme nimittäin keskittymään pelkästään kodissa viihtymisen lisäämiseen, vaikka useimmat meistä kuitenkin viettävät työpaikallaan eniten aikaa valveillaoloajastaan. Ei siis oikeastaan ole ihan samantekevää millaisessa ympäristössä töitä tekee.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että sain tosiaan pari kuukautta sitten uuden työn myötä ikioman työhuoneen. Olen kerran aiemmin kesätöissä ollessani saanut oman huoneen kuukaudeksi käyttööni, mutta sitä olisi kyllä voinut kutsua enemmän oikeastaan komeroksi kuin huoneeksi, jonne mahtui juuri ja juuri hylly ja pöytä. Aiemmassa työssäni työskentelin ns.avokonttoreissa jakaen tilan usean ihmisen kanssa ja kaiken lisäksi tein työkiertoa runsaasti, joten edes vakituista työpistettä ei ollut. Lisäksi työpisteet olivat usein hyvin hälyisiä.


Nyt onkin jotenkin niin ihanaa, kun tietää että jos haluaa hieman rauhaa ja yksityisyyttä, voi tarvittaessa laittaa vaikka oven kiinni (käytännössä en tätä kuitenkaan tee koskaan, koska haluan olla helposti tavoitettavissa) ja tietää, että ensi kesäkuuhun asti istun tämän saman työpöydän ääressä. Olen myös huomannut, että hälinä ei ainakaan paranna keskittymistäni, joten huoneesssani ei tällä hetkellä edes soi radio. Kaiken lisäksi huoneeni sijaitsee onneksi siivessä, joka on vasta muutama vuosi sitten rakennettu, joten sisäilmaongelmistakaan ei ole tarvinnut kantaa huolta. Kun lähden vanhalle puolelle käymään, ilman laadun muutoksen voi selkeästi huomata.

En ole itse erityisemmin sisustanut työhuonetta, koska se oli jo valmiiksi mielestäni aika viihtyisä. Huoneessa oli valmiiksi punertavat verhot, viherkasvi, pari taulua ja mapitkin on järjestetty teemaan sopien punaiseksi riviksi. Työtilasta voi olla joskus vaikeaa tehdä viihtyisää, mutta pienetkin jutut vaikuttavat tosi paljon. Kun huomasin, että täälläkin perinteisesti työkaverit ovat sisustaneet huoneitaan lapsiensa kuvilla, niin olihan minunkin sitten pakko ripustaa seinälle rakkaan kämppikseni Nupun kuva työpäivää ilahduttamaan! ;) Luulenpa myös, että joulun aikaan saatan muutaman joulukoristeen huoneeseen asettaa.



Tosiaan se on jännä, miten monet asiat voivat vaikuttaa työssä viihtymiseen itse työn lisäksi. Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista, mutta tällä hetkellä itselle juuri nuo yksityisyys, hiljaisuus ja moderni työympäristö ovat itse työn lisäksi vaikuttaneet ihan hirveästi siihen, millä asenteella nykyisin aamulla töihin lähtee. Myös näin esteettisenä ja hieman neuroottisenakin tyyppinä työympäristön siisteys vaikuttaa paljon. Viimeksi juuri alkuviikosta noukin huoneeni lattialle lennelleitä rei'ittimen paperisilppuja, enkä voi sietää, jos tavarat ovat pöydällä sikin sokin vailla järjestystä.

Luulen, että työympäristön viihtyvyyteen satsaaminen ei ole ykkösprioriteettien joukossa useimmille työnantajille, mutta kannattaisiko sittenkin olla? Kuitenkin tehokkuuden avain on hyvinvoiva työntekijä, ja hyvinvoiva työntekijä viihtyy työssään. Uskon, että työpisteen viihtyvyyteen panostaminen nostaisi mielialaa ja sitä voi tehdä pienilläkin asioilla, kuten tarvittaessa hälyä vaimentavilla väliseinillä tai oikealla valaistuksella. Pieni kesätyöläisen työhuonekaan silloin muutama vuosi sitten ei loppujen lopuksi niin pieneltä tuntunut, kun pöydän edessä oli iso ikkuna josta avautui kaunis näkymä suoraan vehreälle pihalle. 

En tiedä missä olen töissä vuoden päästä, tai olenko edes missään, joten itse nautin nyt tämän vajaan vuoden työhuoneestani ja toivon, että seuraava työpaikkakin tulisi olemaan yhtä viihtyisä. Hyvää tulevaa työviikkoa muillekin!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kenkälokerikko eteisen seinälle

Minun ei pitänyt Mallorcalla shoppailla mitään muuta kuin tuliaisia. Toisin kuitenkin kävi, tottakai. Kävimme yhtenä päivänä Palmassa ja kaksi kertaa läheisessä isossa ostoskeskuksessa, jossa oli mm. Primark. Sieltähän ei koskaan voi lähteä tyhjin käsin! En kuvitellut myöskään ostavani kotoisasta H&M:stä mitään, mutta kun löysin H&M Homesta harmaan kankaisen lokerikon, nappasin sen mukaan koska tajusin että se on juuri sitä mitä eteiseni nyt tarvitsee.


Pieni käytävämäinen eteisenihän on ollut koko kesän ihan täysi sotkukasa kenkien vallatessa tilan. Suomen kesä kun on tunnetusti oikukas etkä koskaan tiedä tarvitsetko ballerinoja, tennareita, lenkkareita vai kenties kumppareita niin pidän mieluiten kaikkia käsillä. Pohdin pitkään mikä olisi järkevin ratkaisu kenkien säilytykseen, koska vaihtoehtoja ei ollut montaa. Peilin ja naulakon väliin olisi hankala mahduttaa korkeaa kenkähyllyä eikä naulakon allekaan mitään korkeaa mahdu.

Tämä kangaslokerikko taisi alunperin olla lastenhuoneeseen tarkoitettu, mutta mitäpä sillä väliä. Hintaa oli noin kympin ja lokerikko taittui helposti kasaan matkalaukkuun. Iskä tuli taas poraamaan ruuvin seinään ja tadaa, sain kolmelle kenkäparille vähän tilaa vievän säilytysratkaisun. Väliaikaisratkaisu mahdollisesti, mutta tulipahan ihanan siistiä. Varsinkin näin syksyn tullen kun karsin ylimääräiset kesäkengätkin pois.




Vielä mieluisampi säilytysratkaisukin tuli vastaan viikonloppuna. Kävimme äidin kanssa Habitare-messuilla, ja päädyimme Kiteen huonekalutehtaan osastolle. Ihastuin välittömästi koivusta valmistettuun kapeaan, korkeaan Alanko-lipastoon, jonka laatikot olisi kuin tehty 1 - 2 kenkäparille. Päädyin nyt kuitenkin pelkästään haaveilemaan, sillä ainakin toistaiseksi hinta (Askossa 699e) valitettavasti kirpaisee lompakkoani pikkaisen liikaa.

Kuva: Asko

Habitaresta en nyt tällä erää laajemmin kirjoita, mutta yhteenvetona voisin mainita että koska porukoilla on nyt olohuoneen uudistusprojekti menossa (josta haluaisin myös jossain välissä postauksen tehdä) oli ihan mielenkiintoista vierailla kotimaisten huonekaluvalmistajien osastoilla kun toisella on oikeasti intressejä ostaakin tuotteita. Itsellä kun kuitenkin tuppaa vastaavilla messuilla huomio kiinnittymään enemmän piensisustuspuolelle koska isoja kalusteita en kotiini nyt ole hankkimassa. Hobby Hallin ja Stockmannin osastoilla tuli varmaankin itsellä eniten vietettyä aikaa, ja pakkohan oli katsastaa myös lahtelaisen Muotoiluinstituutin Rehome-projektin suunnittelemat aaltopahvista ja vanerista valmistetut huonekalut. 

Hyvää syksyn alkua kaikille!

lauantai 26. elokuuta 2017

Paluu blogin pariin

Nyt on kyllä tullut pitkä tauko kirjoittamisesta. Aloitin tosiaan uuden työn elokuun alussa ja ensimmäiset pari viikkoa pyhitin elämäni suosiolla pelkälle uuden opettelulle. Sen jälkeen alkoikin sitten arki kesän jälkeen ja huomasin itsekin, ettei tässä tehtävässä 8 tuntia riitä kaiken tekemiseen. Yksinkertaisesti viime viikkoina en ole töiden ja muiden kiireiden jälkeen ehtinyt enkä jaksanut tarttua bloggaamiseen. Haluaisin - mutta en vain jotenkin saa aikaiseksi. Ajatukset pyörivät liikaa töissä. Ilmeisesti kestää taas aikansa ennen kuin osaa olla stressaamatta ja ajatella että se on "vain" työtä.

Olen tässä viime päivien aikana miettinyt aika paljon, mitä bloggaamisen kanssa teen jos tuleva vuosi tulee työn osalta olemaan yhtä kiireinen kuin mennyt kuukausi. Harrastan kirjoittamisen lisäksi myös runsaasti liikuntaa, ja sen lisäksi nykyinen elämäntilanne jossa elän käytännössä kahdessa kodissa vie reissaamisineen ja pakkaamisineen tietyllä tavalla paukkuja. Tai sitten en osaa vain enää kylmästi varata kalenteriin bloggausaikaa samalla tavalla kuin ennen, kun yhteistä aikaa haluaisi viettää toisen kanssa mahdollisimman paljon (eli jep, sinkkuna oli tosiaan enemmän aikaa harrastuksille :) ). Olen pitänyt itseäni jotenkin aikaansaavana ihmisenä, mutta ihan oikeasti - en tiedä miksi viime aikoina on tuntunut ettei edes kunnon yöunille tunnu riittävän aikaa. Haluaisin vapaa-ajalla treenata 5 tuntia viikossa, nähdä poikaystävää ja kavereita ja perhettä ja blogata kaikkien kotitöiden ja kissan hoitamisen lisäksi. Mutta jotain on vähän karsittava pois. Toistaiseksi olen pitänyt linjana, että pidän maksimissaan pari viikkoa taukoa kirjoittamisesta kerrallaan. Olen herkkä stressaamaan, ja jos otan stressiä blogin päivittämisestäkin, siitä ei tule mitään. Siksi päätinkin, etten niin aio jatkossa tehdä. En ole hylkäämässä blogia, sisältöä varmasti tulee vielä. Hyväksyn vain sen ettei sitä enää tule yhtä säännöllisesti. Haluan kuitenkin kirjoittaa jotain, missä on ideaakin, enkä kirjoitella tyhjänpäiväisiä ihan vaan blogin päivittämisen pakosta.

Nyt on onneksi vihdoin tuleva viikko lomaa. Tiedossa on kunnon laiskotteluviikko Mallorcan auringon alla, enkä aio tehdä mitään muuta kuin maata rannalla, pulikoida meressä ja syödä hyvin. Kaksi viikkoa kesällä lomaa oli kyllä ihan liian vähän, mutta jääpähän sitten lomaviikkoja talvellekin. Tuleva reissu tekee varmasti ihan hyvää pääkopallekin, kun pääsee oikeasti tuulettumaan ja ehkä saisin uutta inspiraatiota blogiinkin.


Kiitos lukijoille, toivottavasti ette säikkyneet tästä tekstistä vaan pysytte lukemassa jatkossakin!  :)



sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ajatuksia Mikkelin asuntomessuilta

Tuli vietettyä eilen porukoiden kanssa päivä Mikkelin asuntomessuilla. Kauhulla olin ennakkoon katsonut sääennusteita, että +16 ja pelkkää sadetta ja ukkosta. Sää muuttuikin iltapäivällä kuitenkin tosi ihanaksi, ja aurinko lämmitti niin että farkkutakki alkoi käymään liian lämpimäksi. Kuvat on räpsitty nyt ihan vaan kännykällä, pahoittelut laadusta.

Ajomatkaan Lahdesta meni reilu tunti. Auto jätettiin maksulliseen messuparkkiin ja itse matka messupaikalle meni sujuvasti messubussilla läpi Mikkelin, ja samalla kyytiläiset saivat turisti-infoa kaupungin nähtävyyksistä.


Aloitimme kierroksen aivan järven rannalla olevista taloista. Hyvin nopeasti kävi selväksi, ettei niihin  millään perusduunarin tuloilla ole mitään asiaa. Hulppeaa oli: jättimäiset terassit, poreallas kaikissa pihoissa ja huikeat järvimaisemat. Kun siirryimme alemmas pienempiin taloihin, oli helpotus huomata että ne olivat onneksi vähän realistisemmin ja maanläheisemmin toteutettu. Toki sieltäkin löytyi se poreallas lähes jokaisesta pihasta. Erityisesti oli kiva käydä pienimmissä kohteissa, joissa omakotitalo oli toteutettu alle 60-neliöisenä. Äiti jo totesikin, että tällaiseenhan heidän pitäisi muuttaa. Pikkuvelikin kun nyt muuttaa pois kotoa.


Syömässä kävimme telttaan rakennetussa ravintolassa. Maukkaat kasvispihvit riisillä, currymajoneesilla ja salaatilla maksoi vajaa 11e ja täytti koko lautasen. Siihen päälle kun veti vielä ison jäätelötuutin niin ei tarvinnut kyllä nälkää nähdä koko iltapäivänä. Valikoimassa oli myös ainakin perus pihviä, kalaa ja kanaa sekä salaatteja. Plussa siis messuruualle, jossa hinta-laatusuhde oli kohdallaan.



Olen viimeksi ollut Heinolan asuntomessuilla joskus viime vuosikymmenellä. En muista niistä melkein mitään, mutta näistä messuista tein muutamia huomiota:

-Mustavalkoista. Talojen ulkoasujen ja sisustuksien päävärit olivat selvät. Värejä ei kyllä hirveästi näkynyt, ja jos näkyi, oltiin pastellisävyissä: roosaa, turkoosia ja beigeä. Joissain kohteissa musta oli jopa yllättävän hallitseva väri. Itsekin olen melko modernin mustavalkoisuuden ystävä, mutta tykkään että sitä rikotaan ja pehmennetään vähän jollain, esim.puun eri sävyillä. Tätäkin onneksi näkyi messuilla.

-Isot ikkunat. Jos joskus tulen oman talon rakentamaan, haaveissa olisi kyllä samanlaiset isot ikkunat (luontomaisemilla tietenkin) kuin messuilla, jossa niitä näkyikin käytännössä kaikissa taloissa. Rakastan valon tulvimista kotiin ja saatan viettää pitkiäkin aikoja ihan vaan katselemalla ulos ikkunasta. Erityisesti kiinnitin huomiota saunojen isoihin ikkunoihin. Toki saunoessa on varmasti kiva katsella luontoa löylyjen sihistessä, mutta mietin kuitenkin että kuinkahan paljon loppujen lopuksi maisemaa näkee huurun läpi? Jättimäisiä, lattiasta kattoon ja kahteen kerrokseen ulottuvia ikkunoita näkyi taloissa todella paljon, paikoin jopa niin että tuntui kuin umpinaista seinää olisi vähemmän kuin lasia. Eräässä kohteessa puolet vanhempien makuuhuoneen seinistä oli lasia ilman verhoja, ja näkymä sisälle olohuoneeseen. No, mikäs siinä, kukin tavallaan. Itse en kuitenkaan niin vapaamielinen ole, että noin esteettömän näkyvyyden makuuhuoneeseeni sallisin. :)
Ja rehellisesti, kuka nuo lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat pesee?


-Verhojen puuttuminen. Verhoja ei kyllä messuilla oikein näkynyt. Joko ikkunat olivat paljaat tai kaihtimilla peitetyt, mutta huomasin ihan yllättyväni kun parissa talossa sitten olikin perinteiset tekstiiliverhot. Omaan kotiini en tätä verhotonta trendiä kyllä pystyisi ottamaan, niin paljon rakastan tekstiilien tuomaa pehmeyttä sisustuksessa.

-Television ja kirjahyllyn puuttuminen. Monissa kohteissa television paikalla oli takka. Ilmeisesti oletus on, että nykyihminen lukee ja katsoo ohjelmansa sängyn pohjalla tabletilta. Varsinaisen kunnon kirjahyllyn näin ehkä yhdessä kohteessa. Mutta toisaalta, en ole itsekään tainnut koko kesänä avata telkkaria (tosin en kyllä katso oikein mitään netistäkään) joten periaatteessa tämä voisi toimia omassakin kodissa. Jotenkin vain hämmentävää.


-Sauna "ulkona". Että saunatilat ovat erillään muusta rakennuksesta ja sinne mennään takapihan tai lasitetun terassin kautta. Äiti sanoi, että samaa on näkynyt jo aiemminkin, itse en niin muista. Mielenkiintoista.



Positiivisimpana asiana mieleen jäivät mm. söpöt lastenhuoneet. Oikeasti, olen sisustuslehdistä ja blogeista ihastellut lastenhuoneiden nerokkaita sisustuksia ja nyt sama jatkui messuilla. Hämmentävää kun sormet syyhyää päästä sisustamaan lastenhuonetta, vaikkei ole edes lapsia.... Liikunnallisena ihmisenä myös liikunnan sijoittaminen osaksi asumista oli hienoa. Parissa talossa oli rakennettu ihan kuntosali, ja osassa oli mm.puolapuut ja renkaat. Pihassa saattoi olla golfkenttä, trampoliini tai kokonainen palloilukenttä. Myös valkoinen sauna näytti yllättävän nätiltä, ja voisin sellaista omaan kotiinikin harkita. Luonnon ja vesistön läheisyys oli myös messualueella mahtavaa. Talojen asukkaat ovatkin onnekkaita, kun osalla on takapihalla laituri tai ihan hiekkaranta. Myös valaisimia ihailin monessa kohteessa, ja lasitettuja kuisteja jonne voisi vaikka saunan jälkeen tulla siiderit juomaan. Tietysti oli pakko myös käydä tutustumassa Dekon pisteellä blogihaasteen voittajan sisustamaan lukunurkkaukseen.



Tietysti asuntomessuista saisi enemmän irti, jos olisi omakotitalo suunnitteilla tai edes oma koti jota remontoida. Porukat kuitenkin saivat innoitusta erityisesti keittiön ja kylpyhuoneen osalta. Täyttäähän lapsuudenkotini kuitenkin pian jo 30 vuotta, joten uudistaminen alkaa olla kohta jo ajankohtaista.

Mikkelissä tuli käytyä viime kesänä kaveria moikkaamassa. Mikkeli on kivanoloinen kaupunki ja olisin halunnut eilenkin siihen tutustua, mutta tällä kertaa se jäi nyt väliin. Viisi tuntia messuilla nimittäin hurahti ihan hetkessä, ja luulen että oltiin autoon päästyämme kaikki niin väsyneitä ettei kukaan olisi jaksanut enää kaupunkiin jäädä. Kertookin kai jotain siitä, että nähtävää riittää? Suosittelen siis Mikkelin asuntomessuja kaikille kodin laitosta kiinnostuneille!


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Koristevalosarjan uusi paikka makuuhuoneen nurkassa

Kissat tunnetusti rakastavat korkeita näköalapaikkoja. Kotini korkein paikka, johon kissani voi hypätä on vitriinin päälle, ja sieltä olenkin saanut monesti Nuppua komentaa alas. Laitoin aikoinaan valkoiset koristeledivaloni samaiseen paikkaan ja totesin nopeasti että kissan läsnäollessa se ei ole kyllä paras mahdollinen paikka. Yleensä saankin korjailla hyllyn päältä epämääräisesti roikkuvaa valosarjaa kissan seikkailujen jäljiltä.

Aloin sitten miettimään että mihin valot oikein siirtäisi kun en raaskisi niitä nyt kaappiinkaan laittaa. Makuuhuoneessani on onneksi joku lämminvesiputki, jota en ole aiemmin sillä silmällä katsonutkaan. Siihenhän saa hienosti valot ympärille kiedottua, ajattelin. Mutta tietysti putki on niin lähellä seinää, etteivät paperiset varjostinpallot mahdu kietoutumaan välistä. Olisi pitänyt purkaa jokainen pallo ja väkertää uusiksi. Ei kiitos, muistan miten äidin kanssa kahden ihmisen voimin sidottiin pallonpuoliskoja yhteen että saatiin ne pysymään tiukasti kiinni. Tyydyin sitten vaan teippaamaan läpinäkyvällä teipillä johdon kiinni putken yläpäähän ja valosarjan roikkumaan vapaasti alas. Ei hassumman näköinen mielestäni noinkaan. Ylimääräisen jatkojohdon jouduin vain lisäksi tuomaan makuuhuoneeseen, kun siellä on  vain yksi pistorasia. Sainpahan uuden tunnelmavalaisimen makkariin!






Haluaisin myös tehdä tuolle olkkarin isolle seinäpinnalle jotain. Ei niin ettenkö Ikean taulusta enää tykkäisi, mutta tuota Hepburnia on nyt tullut jo jonkin aikaa katseltua. Ehkä sen aika on nyt mennä varastoon hetkeksi odottamaan taas uutta paikkaa.


Ajattelin kahta vierekkäistä pienempää, ehkä mustavalkoista taulua tai julistetta, mutta se vaatisi seinän poraamista, mitä en vuokrakämpässä mielelläni paljon tekisi. Katsotaan siis, mitä keksin...

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Lupiineja ja syksyn työkuvioita

Viime kesänä en tainnut poimia kotiin luonnonkukista ainuttakaan kimppua, joten nyt kun mökillä pääsin niittykukkia keräilemään ja tienvarret ovat violettina lupiineista, innostuin itsekin taas hakemaan koristusta kotiin.



Lomalla unirytmi hilautui väkisinkin myöhäisemmäksi, niin lähdin yhtenä iltana ilta-ajelulle Mäkelään päin jossa on hiljaisempaa. Tien varressa on nimittäin pysäytyspaikkoja, joiden ympäriltä on helppo lupiineja kerätä. Eihän kimppu sitten kauaa maljakossa kestänyt, mutta oli se muutaman päivän ilmainen ilo.


Lupiineissa on kyllä ihanan vahvat värit, ja voimakas tuoksu. Vaikken itse kyllä mikään erityisen tuoksuvien juttujen fani olekaan.

Lupasin viimeksi myös kertoa syksyn työ- ja opiskelukuvioista. Munhan oli tarkoitus hakea opiskelemaan sitä sisustussuunnittelua nyt syksyllä, mutta kävikin yllättäen niin että sain uuden työpaikan. Aloitan siis 1.8. talomme johdon sihteerin sijaisena. Työ tulee sisältämään paljon uusia asioita opeteltavaksi, ja vaikka työ onkin taas kerran vuoden määräaikaisuus, otan tämän sen verran hyvänä mahdollisuutena tulevaisuuden kannalta että haluan panostaa siihen täysillä. Siksi joudun taas lykkäämään toistaiseksi opiskelusuunnitelmia. Kävin tänään tekemässä sopimuksen, ja pakko myöntää että aika paljon jännittää! Samaan aikaan olen ihan superinnoissani että pääsen tekemään haastavampia tehtäviä, eikä oma työhuone ja palkankorotuskaan ole pahitteeksi. ;) Nykyistä työyhteisöä tulee kyllä iso ikävä ja erityisesti oman ikäisiä työkavereita, joita harvoin on omalle kohdalle osunut. Onneksi kuitenkin tosiaan pysytään saman katon alla, niin voidaan tehdä lounastreffejä.

Ostin myös heinäkuun paksun Dekon, tarkoitus on nimittäin mennä perheen kanssa asuntomessuille heinäkuun aikana. Eilen olin niin väsynyt etten jaksanut muuta kuin selailla nopeasti lehden läpi, mutta tänään voisi tutkailla tarkemmin. Oi kumpa olisikin oma asunto jota laittaa mieleisekseen! Ehkä sitten joskus, kun saadaan vihdoin se vakityö... :D


torstai 29. kesäkuuta 2017

Helppo ja raikas perunasalaatti

Se olisi sitten tällä erää kahden viikon kesäloman aika! Olen pitänyt bloggaamisesta nyt hieman taukoa, johtuen reissuista ja kaikenlaisista kesäjutuista. Hirveästi ei ole tullut viime viikkoina nimittäin kotona oltua, ainakaan ilman kiireitä. Toissa viikonloppuna olin Pohjois-Karjalassa mummia ja kummipoikaa moikkaamassa ja juhannus tuli vietettyä perinteisesti Hartolan mökillä kaveriporukalla. Heti juhannuksen jälkeen matkustin junalla Iisalmeen toiselle mökille muun perheen perässä. Tuntuu että päivät ovatkin menneet vaan töiden jälkeen salilla, pakatessa, siivotessa ja  pakkauksia suunnitellessa.



Se on jännä juttu miten ruoka tuntuu aina maistuvan paremmalta ulkona. Olit sitten mökillä tai luontopolulla, perus ruisleipä, makkara tai purkkiruoka maistuvat aina maukkaammalta kuin kotikeittiössä, ja vielä pahvilautasilta. Meidän perheessä ehdottomiin mökkiperinneruokiin kuuluvat Abban sinappisilli ja Jalostajan lihapullat uusien perunoiden kanssa. Niitä kun on tottunut syömään yleensä vain ja ainoastaan  kesäisin ja omalla kesämökillä, tulee jo ensimmäisestä haarukallisesta muistoja mieleen. Omaa perinnettä olen viime vuosina luonut tekemällä aina juhannukseksi kavereille perunasalaattia grillilihojen kaveriksi. Resepti on hyvin yksinkertainen, raikkaan makuinen ja terveellisempi kuin kaupan majoneesisalaatit. Maistuu miehillekin!

Helppo perunasalaatti

Ainekset:

  • n.500g kiinteitä/uusia perunoita
  • 1 omena
  • 2 maustekurkkua
  • 1 prk (200g) kermaviiliä
  • ruohosipuliruukku
  • 1 rkl sinappia
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl jauhettua mustapippuria
Kuori perunat ja keitä kypsiksi. Jos käytät uusia perunoita, voit keittää kuorineen. Uudet perunat kannattaa myös keitettäessä jättää hieman kiinteiksi, niin on helpompi käsitellä. Pilko jäähtyneet perunat, kuorittu omena ja maustekurkut kuutioiksi. Sekoita kermaviilin sekaan sinappi, suola ja mustapippuri. Sekoita ainekset ja kermaviiliseos kulhossa keskenään. Silppua sekaan runsaasti ruohosipulia. 




Mökkeilijöiden grillipäivällinen: Makkaraa, perunasalaattia ja uunissa paahdettua kukkakaalia.


Tulin juuri yksin kotiin mökiltä muun perheen matkatessa vielä sukulaisille eteenpäin. Juna oli 25 minuuttia myöhässä. Uskomatonta, että keskikesälläkin pystyy junat olemaan noin paljon myöhässä! Mutta onneksi lomalaisella on aikaa, eikä tulomatkalla ollut nyt vaihtoja. Koko viikon on harmillisesti ollut vain noin +15 astetta ja sadekuuroja, paitsi tänään jolloin sain nauttia lämpöisestä kesäillasta junassa istuen. Huomiseksi on onneksi kuitenkin luvassa Lahteen kerrankin parempaa säätä, joten aion nauttia nyt Lahden seudun kesästä, mitä en olekaan vielä ehtinyt kunnolla tekemään. Aion käydä ainakin syömässä jäätelöä Vanhassa Vääksyssä kaverin kanssa, ja kerätä kotiin luonnonkukista kimpun. 

Ainiin, sain myös tällä viikolla tietää enemmän syksyn työkuvioista. Mutta niistä kerron vähän myöhemmin! :)