Sivut

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Hopeahääpäivän menu

Vanhemmillani oli keskiviikkona 25-vuotishääpäivä. Koska Lahden ravintolat ovat todennäköisesti ihan täynnä näin kisaviikolla, kokkailtiin pikkuveljen kanssa hääpäivälahjaksi eilen kunnon ateria alkupaloista jälkiruokiin.




Reseptit otin ihan vaan netistä ja menun tein Canva-kuvanmuokkausohjelman hääkutsupohjaan. Kuusi tuntia kokkailuun yhteensä meni kun perjantai-iltana aloitti ja lauantai-aamupäivällä jatkoi, mutta ateria sai kyllä kehuja ja hyväähän se oli omastakin mielestä. Työnjako oli selvä: Minä huolehdin kakusta ja salaatista, pikkuveli paistista, ranskalaisista ja alkukeitosta. 




Alkupalaksi halusin keittoa, koska pääruoka tulisi olemaan tuhti. Arlan sivuilta löytyi kylmän kurkku-jogurttikeiton ohje, joka oli sopivan simppeli. Keiton pystyi  tekemään jo illalla valmiiksi tehoseskoittimien kannuun. Aamulla piti ainoastaan surauttaa keitto uudelleen sekaisin koska kurkkumehut olivat tietysti valuneet pohjalle, ja ripotella fetamuruja päälle.




Pääruuaksi oli lemppareitani bataattiranskalaisia ja riistaista paistia. Ehdotin ensin ihan vaan perinteisesti jauhelihapihvejä, mutta pikkuveli perheemme ruokahifistelijänä totesi suorasanaisesti että ne ovat yleensä "täyttä paskaa", joten luovutin suosiolla lihavastuun hänelle. Tähän käytimme siis ihan vaan marketista ostettua valmiiksi pakattua naudan sisäpaistia, ja yksi kilo riitti neljälle hengelle hyvin. Ihan niin fiineiksi emme heittäytyneet, että oltaisiin katajanmarjoja lähdetty metsästämään mutta muuten veljeni noudatti reseptiä gineineen ja hyvää tuli. Lisäksi ateriaa raikastamaan tein yksinkertaista appelsiini-punasipuli-salaattia. Käytän aina yleensä valmissalaatinkastikkeita, mutta nyt kun reseptissä oli tarpeeksi yksinkertainen kastikkeen ohje mukana, tein sen mukaan.





Jälkkäriksi oli sitten kuningatartäytekakkua, jonka kuorrutuksiin ihastuin kuvan perusteella. Ihan yhtä nättiä kakkua mun käsissä ei kyllä tullut, varsinkin kun vei hetken tajuta oikea pursotustekniikka. Mulla oli muutenkin  vähän ongelmia pursottimeni kanssa, mutta maukasta tuli. Jouduin kylläkin tekemään kakkupohjan tuplana, koska yksi pohja oli niin auttamattoman lätyskä, ettei sitä millään olisi kolmeen osaan saanut leikattua. Valmis kakku oli siis aika korkea. Väliin tullut kuningatarkiisseli onnistui hyvin ja sai kehuja. Kermavaahtoahan (tai siis Flora vispi-vaahtoa) tähän kakkuun tuli ihan tuhottomasti, mutta lopputulos ei ollut kuitenkaan onneksi äklömakea. Kakun seuraksi nostettiin maljat makealla kuohuviinillä.





Mielestäni tälläinen lahja on parempi antaa kuin keksiä jotain tavaraa, jolle ei välttämättä tulisi edes käyttöä. Varmasti lahjan saajatkin arvostavat yhteistä ajanviettoa enemmän. Näistä käytetyistä resepteistä voin maun puolesta erityisesti tuota täytekakkua suositella, vaikkakin leipurilta vaatii tosiaan aika paljon sorminäppäryyttä jos meinaa saada yhden kakkupohjan kolmeen osaan leikattua. 

tiistai 21. helmikuuta 2017

Nostalginen evakkomuutto lapsuudenkotiin

Kirjoittelen tätä tekstiä sängyssä, jossa nukuin koko teini-iän. Muutin siis sunnuntaina kahdeksi viikoksi kisavuokralaisen tieltä pois takaisin porukoille, punaiseen omakotitaloon Lahden Kunnakseen jossa asuin ensimmäiset melkein 19 vuotta. Siitä onkin aikaa jo lähemmäs kuusi vuotta. Ihan mielenkiinnolla odottelen mitä tulevat päivät tuovat tullessaan koska en ole sitten kotoa lähdön viettänyt täällä kuin korkeintaan kolme päivää putkeen...

Viikonloppu hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Lauantaina pakkasin ja sunnuntaina jynssäsin. Siivoaminen on kyllä uskomattoman väsyttävää, kun sitä tekee 8 tuntia putkeen mutta on kyllä ylpeä olo kun sai kämpän kiiltämään! Kerrankin oli tarpeeksi motivaatiota siivota lattiasta kattoon. Jynssäsin keittiön valkoiset seinät luottotuotteellani taikasienellä ja ihan mieletön tunne huomata että hei, noi pinttyneet tahrathan oikeasti lähti! :D Sain irti jopa sellaiset tahrat, mitä edellinen asukas ei. 

Keittiö on aina ollut pienoinen murheenkryyni kotonani. Nyt tuli niin siistiä, että kehtasi kerrankin ottaa kuvan!

Vein siis asunnosta pois suurimman osan vaatteista, henkilökohtaiset ja arvotavarat sekä tärkeät paperit. Kämppääni jätin taas sopimukseen kuuluvat parit puhtaat pyyhkeet ja lakanat, sekä itse väsäämäni pienen infokansion, joka sisältää yhteystietoja, ohjeita kodinkoneiden käyttöön ja taloyhtiön sääntöjä. Lisäksi kävin hakemassa valmiiksi kartan ja Lahti Guide-opaslehden. Alivuokralainen pyysi jo etukäteen sähköpostilla vinkkejä ravintoloista ja apteekeista ym., joten merkkailin niitäkin valmiiksi karttaan.




Jännä muuten, miten itse avainten luovutus jännitti. Ihan kuin olisi menossa ekoille Tinder-treffeille paitsi ettet edes tiedä toisen sukupuolta. Olen tainnut opiskellut englantia yhteensä lähes 13 vuotta, ja edelleen sen puhuminen vähän jännittää ja sanat tuntuu katoavan päästä. En mahtanut myöskään mitään sille, että matkalla päässä pyöri että mihin sitä nyt tulikaan oikein ryhdyttyä. Mitä jos kavereiden ja porukoiden varoitukset juhlivasta kisaporukasta käy toteen ja kahden viikon päästä edessä onkin tuhottu asunto ja häätö? No, toivotaan ettei nyt ihan sentään!

Nyt väliaikaisessa kodissani meinasi pienenpieni ahdistus iskeä muuttoiltana, kun huomasin miten täynnä laatikoita ja säkkejä pieni huoneeni on. Keskellä on lähinnä kapea kulkukäytävä ja siellä sitten alkuun etsiskelin laatikoista milloin mitäkin. Onneksi nyt on jo vähän päässyt purkamaan tavaroita niin lähtee aamutkin rullaamaan. Työ- ja treenimatkani pitenevät yli kaksinkertaisiksi ja yksityisyys on minimissään, mutta toisaalta on kyllä tosi kivaa kun kotiin tullessa on kissa ja perhe odottamassa, ruoka valmiina ja kerrankin saa lähteä aamulla lämpimällä autolla.

Tuli muutenkin tosi nostalginen olo tänne palatessa, mutta luulenpa etten lapsuudenkodissani kovin montaa viikkoa kuitenkaan pystyisi olemaan. Olen sen verran yksityisyyden ja oman rauhan perään ainakin tällä hetkellä, ettei yksi huone valitettavasti riitä sitä tuomaan. Nyt kuitenkin viime viikkojen stressi on onneksi jonkin verran helpottanut kun majoitus viimein pääsi alkamaan. Pitänee yrittää myös olla pelkäämättä kämppäni puolesta ja  ihan vaan nauttia tästä ajasta. Palailen siis aiheeseen taas parin viikon päästä!

torstai 16. helmikuuta 2017

Tulppaanikimpulla kevättä kotiin

Viime viikonloppuna oli niin ihana auringonpaiste sisälläkin, että oli pakko ottaa muutama kuva. Olohuoneeni sisustus on vielä talviasussa, mutta pelkästään perinteisellä tulppaanikimpulla saa jo kivasti keväistä ilmettä aikaan. Taisin myös vuosi sitten ostaa vaaleanpunaisen kukkakimpun kevättä tuomaan. Lauantaipäivä tulikin itsellä vietettyä Radiomäellä ulkoilmajääkiekkopeliä katsomassa ja satamassa pullakahveilla.





Tuleva viikonloppuni menee lähinnä siivotessa ja henkilökohtaisia tavaroita rahdatessa porukoille alivuokralaisen tieltä. Olen käynyt viime päivinä tiivistä sähköpostikirjeenvaihtoa maapallon toiselle puolelle ja koonnut pientä infokansiota hänelle. Luulenpa, ettei ensi viikonloppuna hirveästi ehdi ulkoilemaan, mutta toivottavasti sillonkin olisi yhtä ihana sää edes ikkunasta ihasteltuna.






Tällä kertaa tyydyn nyt ihan vaan fiilistelypostaukseen ja jätän pidemmät tarinat myöhemmälle. Aurinkoista kevättä muillekin! :)

lauantai 11. helmikuuta 2017

Lahden hiihdon mm-kisat osa 2, Rautsikan kisailme

Noniin, nyt sain sitten viimein toissapäivänä varmistuksen, että kämppääni tosiaan tulee japanilainen toimittaja asumaan kisojen ajaksi. Nyt alkoi ihan jännittää! Tehtävää on aika paljon ennen muuttoa, ja kivaa päästä tännekin kirjoittelemaan kokemuksia. 

Näin syntyperäisenä lahtelaisena varmaan on oletus että Salpausselän eli Salppurin kisoissa käyminen olisi joku jokavuotinen perinne. Itse asiassa taidan olla käynyt kisoissa vain kaksi tai kolme kertaa. Surullisenkuuluisissa dopingkisoissa 2001 ja muutama vuosi sitten kun sain ilmaisliput. Mahdollinen kolmas kerta oli ehkä lapsena. Salppurin kisojen suosio on valitettavasti tainnut vähän huveta vuosikymmenten takaisista huippuvuosistaan, joten uskoisin että paineet mm-kisojen lipunmyynnille ovat olleet kovat. Onneksi myynti on ilmeisesti sujunut aika hyvin.

Vielä kuukausi sitten olin itsekin epävarma, olisiko tarpeeksi kiinnostusta lähteä ladun varteen palelemaan, kun kisat eivät Lahdessakaan näkyneet vielä katukuvassa kummoisesti. Nyt kuitenkin tuntuu, että Lahti on vihdoinkin herännyt kunnolla kisahumuun ja täällä on ilmassa mukavaa säpinää. Torilla jaettiin tuhansia ilmaislippuja avajaispäivälle ja niiden innoittamana päätettiin vielä kaverin kanssa ostaa lauantaille 4.3. ihan maksullisetkin liput. Okei, myönnetään että se yleinen kisafiilis ja minttukaakao saattavat kuitenkin olla kiinnostavampaa kuin mäkihyppy, mutta innolla silti odotan kisoja!



Kaduilla näkyy jo violetteja kisamainoksia ja keskustaan on kuulemma avautumassa pop up-ravintoloita sekä useita talviterasseja ja niitä olisikin hauska käydä testaamassa. Olin aikoinaan 2009 vapaaehtoisena veteraaniyleisurheilun mm-kisoissa ja on kiva nähdä taas, kuinka kaupunki täyttyy kansainvälisistä vieraista. Mielelläni olisin ollut mukana näitäkin kisoja järjestämässä, ellei päivätyö rajoittaisi. Vaikka onhan majoituksen tarjoaminenkin järjestämistä tavallaan.

Kauppojen näyteikkunat ovat pukeutuneet näyttäviin kisa-asuihin, ja erityisesti Rautatienkadun eli Rautsikan putiikit ovat panostaneet somistuksiin. Ei ihmekään, sillä se on yleensä se pääkatu, jota pitkin matkakeskukselta saapuva turisti kävelee keskustaan.




Mutta mutta... huh minkä vaikutelman rakas kotikatuni turistille antaakaan! Heti ensimmäisenä eteen räväytetään punaisena hohtavat seksikaupat, thai-hierontapaikat, rakennustyömaa ja kylmänsiniset jouluvalot. Voi Lahti, kyllähän me varmaan parempaankin pystyttäisiin. Itse tuohon "boheemimpaan meininkiin" on jo tietysti tullut totuttua, mutta turisteista en ole niin varma! :D En tiedä kenellä on loppuneet tikkaat kesken mutta ihan oikeasti, kun ekan kerran näin nuo hohtavat valot pimessä töistä tullessa, ehdin säikähtää että puiden oksat oli katkottu kokonaan! Ei suinkaan, ne jäi vaan "valotolppien" varjoon, mutta nyt nimitän Rautsikan alkupäätä Lahen sinisten valojen alueeksi.




Ehkä kuitenkin kisaturisti on jo bussissa kumonnut lämmikkeensä ja osaa ottaa Lahen karun kauneuden rennosti. Onneksi muutaman sadan metrin päässä aukeaa vuoden ravintolaksikin valitun Rouxin kohdalta sitten se nätimpi Rautatienkatu.





Jos liikutte keskustassa, kannattaa pitää silmät auki. Pitkästä aikaa tuli ainakin itsellä ihan pysähdyttyä näyteikkunoiden eteen.






Hyviä kisapäiviä kaikille, jotka ovat mm-kisoihin myös menossa! From Lahti with love. :)

tiistai 7. helmikuuta 2017

Lahden hiihdon mm-kisat osa 1, kisamajoitus

Lahdessa pidetään 22.2. - 5.3.2017 hiihdon MM-kisat, jotka näkyy ja kuuluu jo hyvin kotikaupungissa. Niiden kunniaksi ajattelin tehdä pari postausta kisoihin liittyen.
Kesäkuussa kerroin tarjonneeni asuntoani kisamajoituksia hoitavalle Lahti Regionille välitykseen. Tietääkseni yksityismajoituksia tarjottiin tosi paljon, eikä tämän vuoden puolella uusia enää mukaan otettukaan. Loppuvuonna mitään ei mulle sitten kuulunutkaan, ja vähän luovuin toivosta jo vuodenvaihteessa kun sain viestin, ettei varauksia asunnostani ole tehty. Mulle kuitenkin tarjottiin mahdollisuutta alentaa hintapyyntöä, minkä sitten teinkin ja yllättäen jo seuraavana päivänä sain tietää että kämppäni on varattu kokonaiseksi kahdeksi viikoksi ulkomaiselle toimittajalle. Lopullisen varmistuksen saisin kun lasku on maksettu.



Yhtenä yönä näin painajaisen, että varaaja ei kuitenkaan koskaan laskua maksanutkaan. Valitettavasti uneni kävi toteen ja kuulin että varaajalla on "teknisiä ongelmia" maksamisen kanssa. Joudun siis vieläkin kärvistelemään odotuksen kanssa. Harmillista ja hieman stressaavaakin, koska kisoihin on tosiaan enää reilu pari viikkoa aikaa ja tietysti asunto pitää ehtiä siivota ennen sitä. Aion myös ison osan tavaroista viedä pois. Mutta toivotaan, että kaikki menisi parhain päin, varaaja saa majoituksen kisojen ajaksi, ja minä vähän lomarahaa. :)



Mulla on rahan lisäksi toinenkin syy, miksi kovasti toivoisin että saisin kämppäni vuokralle. Oon viikottaisista siivouksista huolimatta vähän laiska siivoamaan ihan kunnolla, joten tässä olisi kunnon motivaatio siivota nyt kämppä lattiasta kattoon. Ja olisihan se tietysti myös jännää saada ulkomaisia vieraita ja kirjoitella tänne omia kokemuksia asunnon alivuokraamisesta. Mutta tosiaan palailen aiheeseen sitten viimeistään kisojen jälkeen.

Etlarista luin että lahtelaiset ovat ottaneet yksityismajoituksen ihan tosissaan bisneksenä ja stadionin vieressä saa parhaimmillaan maksaa koko kisojen aikaisesta majoituksesta yli 11 000 euroa. Ihan näin huimiin summiin en itse lähtenyt, mutta ei voi muuta sanoa kuin onnea asunnon omistajalle, jos vuokralaisen on sinne löytänyt!