Sivut

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Fiilistelyä uudessa tyhjässä asunnossa

Muistan kun aikoinaan melkein kolme vuotta sitten aloitin blogini. Vaihdoin silloin asuntoa yksiöstä tähän pieneen kaksioon, joka oli unelmieni asunto vaikkakin se kaivattu parveke puuttui. Olin silloinkin asunut yksiössäni pari kuukautta vajaat kolme vuotta. Jostain syystä näköjään kolme vuotta on elämässäni se asunnon vaihdon sykli.

Kolme vuotta sitten muutto tarkoitti minulle uutta alkua. Erillisen makuuhuoneen lisäksi halusin silloin jollain tavalla aloittaa puhtaalta pöydältä. Olin vastavalmistunut ja tosielämä edessä. Kun mietin aikaani yksiössä, tuntuu että niihin kolmeen vuoteen mahtui niin älyttömästi kaikkea, etten edes tahdo muistaakaan. Nyt taas on hämmentynyt olo että höh, vastahan minä tähän äsken muutin. Vaiherikkaasta opiskelijaelämästä vaihto työelämään kun on selkeästi tuonut sen, että kuukaudet tuntuvat vierivän huiman paljon nopeammin ja päivät ovat hyvin samanlaisia. Nyt ei ole samanlaista vapautumisen tunnetta kuin edellisessä muutossa, mutta onhan se kodin vaihto jollain tavalla aina uusi alku. Kesän myötä kun parisuhdekin päättyi, ja vaikkei asiaan mitään draamaa liittynytkään niin ehkä "uusi alku" on ihan paikallaankin...

Taisin jo blogini alkutaipaleella hehkuttaa, miten rakastan uuden kodin tyhjiä huoneita. Siis oikeasti, jos pitäisi laatia lista sellaisista elämän pienistä asioista, joista nautin suunnattomasti, lista näyttäisi kutakuinkin tältä:

  • päikkärit
  • suklaa
  • uuden kodin tyhjät huoneet
  • vastaleikatun nurmikon tuoksu
  • kahvittelu hyvän ystävän kanssa
  • ihastuminen

En mahda sille mitään, että nytkin olen ravannut tuolla uudella kämpällä pyörimässä tyhjissä huoneissa ihan vaan fiilistelemässä. Katselemassa ikkunasta uusia näkymiä, mittailemassa huonekalujen paikkoja, pohtimassa uutta sisustusta ja ihan vaan ihastelemassa miten isoilta huoneet näyttävätkään ilman huonekaluja. Ja miettimässä miten onnellinen ja onnekas olenkaan, kun tämän asunnon sain.

Otin nyt esiteltäväksi muutamia kuvia asunnosta tyhjänä. Lattialla lojuu kappaleita vaatekaapista, jonka sain ilmaiseksi tori.fi:n kautta. Huonejärjestys on vähän hassu (makuuhuoneesta mennään keittiöön), mutta ah kuinka rakastankaan noita pariovia! Erityisesti myös tykkään tuosta isosta olohuoneesta.

Keittiö. Ensimmäistä kertaa siis keittiööni mahtuu kerralla enemmäin kuin yksi ihminen! Jalkojen alla on laattalattia.




Olohuone. Noi pariovet! 




Makuuhuone


Eteinen

Kylpyhuone



Muutto on vasta parin viikon päästä, koska se on ainoa vapaa viikonloppuni marraskuussa (osasinpas buukata juuri tämän kuukauden täyteen...) joten siihen asti joudun vielä kitkuttelemaan. Mutta onneksi voin pikkuhiljaa muuttaa turhia tavaroita jo itsekseni alta pois niin ei ole muuttopäivänä niin isoa kuormaa.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Yllätysmuutto

Joskus pitää elämässä tehdä nopeita päätöksiä. Tämän huomasin taas kerran perjantaina, kun tylsyyksissäni selailin netissä asuntoilmoituksia. (En ole ollut muuttamassa nyt tosissani mihinkään, mutta huvikseni aina silloin tällöin selailen tarjontaa sekä vuokra- että myyntimarkkinoilla haaveillakseni.) Yhtäkkiä bongasin jotain hyvin mielenkiintoista. Omassa taloyhtiössäni oli juuri vapautunut ylimmän kerroksen kivan kokoinen kaksio lasitetulla parvekkeella. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun mietin, tarttuako puhelimeen vai ei. Tiesin nimittäin, että jos en tarttuisi tilaisuuteen saman tien, se menisi ohi. Olin kuitenkin haaveillut jo pidempään siitä parvekkeesta, ja olin juuri alkuviikolla saanut takapihalta lämmityspistokkeellisen autopaikankin lähes kolmen vuoden jonotuksen jälkeen. Vuokrakaan ei olisi paha.

10 minuutin pohdinnan jälkeen soitin omistajalle ja pääsin heti samana iltana katsomaan asuntoa. Kissoja kohtaan hänellä ei onneksi ollut täyskieltoa, kun kerroin että Nuppu on hyvin sisäsiisti.

Olo oli jotenkin hyvin kummallinen, kun kävelin tyhjässä asunnossa. Talo on sama, mutta rappu eri ja näkymät hyvin erilaiset kuin nykyisestä kakkoskerroksesta. Parveke ei ollut iso, mutta näkymät hyvät ja päiväaurinko paistaisi sinne. Pohjamalli oli vähän erikoinen, sillä keittiöön mennään makuuhuoneen kautta, mutta toisaalta taas asunto on läpi talon eli näkymät on sekä kadulle että pihalle. Asuntoa kävi kuulemma muutama muukin katsomassa, mutta ilmeisesti sitten onnistuin vakuuttamaan omistajan, koska sain asunnon itselleni! Joudun tosin maksamaan marraskuussa kahdesta asunnosta vuokran, muuten asunto olisi mennyt jollekin joka pystyy saman tien muuttamaan.

On jotenkin ihan epäuskoinen, innostunut fiilis. Vielä muutama päivä sitten en ollut realistisesti muuttamassa vielä vähään aikaan mihinkään  ja nyt olisi muutaman viikon päästä muutto edessä. Uusi kämppä on tyhjillään jo nyt, joten pääsen onneksi viemään pikkuhiljaa tavaroita jo ennen varsinaista muuttopäivääkin. Pakettiautoakaan ei tarvitse tällä kertaa vuokrata! Ainoa asia mikä mietityttää on niiden huonekalujen, jotka eivät mahdu pieneen hissiin, raahaaminen 6.kerrokseen kierreportaita.....

Omalla kohdalla perjantai 13. päivä ei siis ollutkaan epäonninen, vaan päinvastoin erittäin onnekas! En ole kovin taikauskoinen enkä omista mitään ennustajanlahjoja, mutta luotan intuitioon. Mulla oli ollut jo parin viikon ajan sellainen kummallinen vahva fiilis, että jotain isoa positiivista tapahtuu pian. Viime viikolla tapahtuikin melkein joka päivä jotain pientä kivaa: yhtenä päivänä sain sen autopaikan, toisena sain yllättäen postissa vasta toissapäivänä tilaamani paketin, kolmantena sain kutsun entisten työkavereiden pikkujouluihin. Ja sitten viikko huipentui tähän. Mitähän kivaa tällä viikolla tapahtuu?

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kylpyhuoneen päivitys mustilla tekstiileillä

Pitkin kesää huomasin aina kylpyhuoneessa käydessäni, että en oikeastaan viihdy siellä. Ja eihän näin pitäisi olla, huonehan on vasta kolme vuotta sitten remontoitu tuliteräksi. Mutta kyse olikin siitä, että olin tässä melkein sen kolmen vuoden ajan keskittynyt laittamaan muita huoneita ja unohtanut kylppärin kokonaan. Sen jälkeen kun tämän postauksen aikoinaan tein, en ole kylppärin sisustukseen koskenut oikeastaan mitenkään. No, olen ostanut pöntön päällisen hyllyn nurkkaan Ikean tekokasvin huonetta piristämään ja saippuapumpun. Mutta muuta en.


Tajusin, että mintunvihreät pyyhkeet ovat ihan kivat, mutta kaipasin huoneeseen vähän skarpimpaa ilmettä. Ja lisäksi mattoa. Pyörittelin vähän aikaa päässäni, olisiko liian räväkkää ostaa kokomustat tekstiilit vihreiden tilalle, mutta hitto, musta oli jo valmiiksi suihkuverhon toinen tehosteväri ja mustavalkoista skarpimpaa yhdistelmää saa kyllä hakea. Aloin siis metsästää, mistä saisi pieniä kylpyhuoneen mattoja. Niitä ei nimittäin ole kovin helposti löydettävissä, koska jostain syystä kaikki tuppaavat olemaan lähemmäs tai yli metrin pituudeltaan, joka on ihan liian suuri minikylppäriini. Aikoinaanhan multa jäi se maton ostaminen nimenomaan siksi, kun ajattelin että näin pienessä huoneessa matto kastuu auttamatta suihkusta. Mutta loppujen lopuksi ei se kyllä erityisemmin kastu, kiitos hyvän suihkuverhon.


Kun Ikean valikoimista sattui sitten löytymään tarpeeksi pieni matto ja vielä mustana, niin suuntasimme sitten eräänä torstai-iltana kavereiden kanssa Vantaalle. Lattialle ostin siis mustan Badaren-kylpyhuoneen maton (koko 40 x 60cm, 4,99e) ja pyyhkeiksi niin ikään mustat Fräjen-pyyhkeet (1,99e ja 7,99e)  Pesuaineiden säilytykseen ostin meriheinästä punotun Flådis-korin (9,99e), jonne purnukat mahtuvat hyvin. Kotimainen hunaja-rosmariini-saippua taas on tuliainen Helsingistä, jossa kävimme perheen kanssa juhlimassa iskän synttäreitä kuukausi sitten.




Laskin, että kylppärin päivitykseen meni tällä kertaa noin 50e (johon sisältyi pyyhkeet x 2), joten järin suurta budjettia ei tarvittu. Musta ei kyllä ehkä värinä ole käytännöllisin  kissataloudessa, varsinkin kun huomasin, että Nuppu on näköjään karvoista päätellen ominut maton yhdeksi löhöilypaikakseen, mutta toisaalta, jos oma viihtymistasoni kylppärissä on somistuksen jälkeen huomattavasti noussut ja kissakin tykkää, niin eikös silloin uudistus ole onnistunut kaikkien kannalta? :)

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Vaihteeksi työpaikan viihtyvyydestä

Blogini on keskittynyt kodin sisustamiseen ja kotona olemiseen, mutta tällä kertaa ajattelinkin kirjoittaa vaihteeksi työpaikan sisustuksesta. Olen nimittäin tässä alkusyksyn aikana tajunnut, kuinka paljon oikeastaan työpisteellä on merkitystä omaan mielialaan ja töissä viihtymiseen. Yleensä tuppaamme nimittäin keskittymään pelkästään kodissa viihtymisen lisäämiseen, vaikka useimmat meistä kuitenkin viettävät työpaikallaan eniten aikaa valveillaoloajastaan. Ei siis oikeastaan ole ihan samantekevää millaisessa ympäristössä töitä tekee.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että sain tosiaan pari kuukautta sitten uuden työn myötä ikioman työhuoneen. Olen kerran aiemmin kesätöissä ollessani saanut oman huoneen kuukaudeksi käyttööni, mutta sitä olisi kyllä voinut kutsua enemmän oikeastaan komeroksi kuin huoneeksi, jonne mahtui juuri ja juuri hylly ja pöytä. Aiemmassa työssäni työskentelin ns.avokonttoreissa jakaen tilan usean ihmisen kanssa ja kaiken lisäksi tein työkiertoa runsaasti, joten edes vakituista työpistettä ei ollut. Lisäksi työpisteet olivat usein hyvin hälyisiä.


Nyt onkin jotenkin niin ihanaa, kun tietää että jos haluaa hieman rauhaa ja yksityisyyttä, voi tarvittaessa laittaa vaikka oven kiinni (käytännössä en tätä kuitenkaan tee koskaan, koska haluan olla helposti tavoitettavissa) ja tietää, että ensi kesäkuuhun asti istun tämän saman työpöydän ääressä. Olen myös huomannut, että hälinä ei ainakaan paranna keskittymistäni, joten huoneesssani ei tällä hetkellä edes soi radio. Kaiken lisäksi huoneeni sijaitsee onneksi siivessä, joka on vasta muutama vuosi sitten rakennettu, joten sisäilmaongelmistakaan ei ole tarvinnut kantaa huolta. Kun lähden vanhalle puolelle käymään, ilman laadun muutoksen voi selkeästi huomata.

En ole itse erityisemmin sisustanut työhuonetta, koska se oli jo valmiiksi mielestäni aika viihtyisä. Huoneessa oli valmiiksi punertavat verhot, viherkasvi, pari taulua ja mapitkin on järjestetty teemaan sopien punaiseksi riviksi. Työtilasta voi olla joskus vaikeaa tehdä viihtyisää, mutta pienetkin jutut vaikuttavat tosi paljon. Kun huomasin, että täälläkin perinteisesti työkaverit ovat sisustaneet huoneitaan lapsiensa kuvilla, niin olihan minunkin sitten pakko ripustaa seinälle rakkaan kämppikseni Nupun kuva työpäivää ilahduttamaan! ;) Luulenpa myös, että joulun aikaan saatan muutaman joulukoristeen huoneeseen asettaa.



Tosiaan se on jännä, miten monet asiat voivat vaikuttaa työssä viihtymiseen itse työn lisäksi. Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista, mutta tällä hetkellä itselle juuri nuo yksityisyys, hiljaisuus ja moderni työympäristö ovat itse työn lisäksi vaikuttaneet ihan hirveästi siihen, millä asenteella nykyisin aamulla töihin lähtee. Myös näin esteettisenä ja hieman neuroottisenakin tyyppinä työympäristön siisteys vaikuttaa paljon. Viimeksi juuri alkuviikosta noukin huoneeni lattialle lennelleitä rei'ittimen paperisilppuja, enkä voi sietää, jos tavarat ovat pöydällä sikin sokin vailla järjestystä.

Luulen, että työympäristön viihtyvyyteen satsaaminen ei ole ykkösprioriteettien joukossa useimmille työnantajille, mutta kannattaisiko sittenkin olla? Kuitenkin tehokkuuden avain on hyvinvoiva työntekijä, ja hyvinvoiva työntekijä viihtyy työssään. Uskon, että työpisteen viihtyvyyteen panostaminen nostaisi mielialaa ja sitä voi tehdä pienilläkin asioilla, kuten tarvittaessa hälyä vaimentavilla väliseinillä tai oikealla valaistuksella. Pieni kesätyöläisen työhuonekaan silloin muutama vuosi sitten ei loppujen lopuksi niin pieneltä tuntunut, kun pöydän edessä oli iso ikkuna josta avautui kaunis näkymä suoraan vehreälle pihalle. 

En tiedä missä olen töissä vuoden päästä, tai olenko edes missään, joten itse nautin nyt tämän vajaan vuoden työhuoneestani ja toivon, että seuraava työpaikkakin tulisi olemaan yhtä viihtyisä. Hyvää tulevaa työviikkoa muillekin!